– Helvetin hyvä kompromissi, jos saadaan maahan rauha sekä työllisyys ja investoinnit nousemaan. Kaikki joustavat silloin kun tehdään ratkaisuja. Tämä ole kenellekään riemuvoitto, kiteyttää STTK:n pääekonomisti Ralf Sund työmarkkinoiden tiristämää neuvottelutulosta.
Tulos tuskin ilahduttaa Juha Sipilän (kesk.) hallitusta, vaikka se nielleekin sen karvoineen kaikkineen. Etenkin kokoomuksen äkkiväärällä siivellä mukaan lukien valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) on nieleskelemistä. Sekä tuottavuushyppy että paikallinen sopiminen jäivät hallituksen ajamista tavoitteista puolitiehen puhumattakaan kokoomuksen kovimmista tavoitteista.
Sundin arvion mukaan pakkolait korvaava osa toteutuu noin 60-prosenttisesti hallituksen tavoittelemasta tasosta. Pakkolait olisivat kohdistuneet saatua neuvottelutulosta huomattavasti epäoikeudenmukaisemmin ja olisivat tasoltaan kovempia leikkauksia.
Kansa äänesti valtaan poliitikot, jotka haluavat ”körmyyttää ay-liikettä ja myllertää työmarkkinoita isännän vallan suuntaan”.
– Täytyy muistaa, että monet perkeleet ovat poissa, kuten sairauslomien karenssi ja pitkien lomien kategorinen leikkaus. Tosin 24 tunnin vuosittaisen työajan pidennys saattaa merkitä liittojen neuvotteluissa lomien lyhentämistä, Sund toteaa.
”Miinukselle mennään”
– Työmarkkinaosapuolten neuvottelutulos ei poista sitä, että miinukselle mennään. Tämä on huono sopimus, jos verrataan viidenkymmenen vuoden sopimuksentekohistoriaan. Jos taas verrataan tämän päivän poliittiseen ja taloudelliseen realismiin, pidän tätä hyvänä, Sund sanoo.
Molemmat vertailukohteet ovat perusteltuja Sundin mukaan. SAK:n liitoissa molemmat lähtökohdat nousevat esiin näiden arvioidessa viikonvaihteessa saatua neuvottelutulosta. Lisäksi vahvoissa demariliitoissa on myös poliittisia paineita. Kysytään, pelastetaanko hallitus hyväksymällä neuvottelutulos. Myös taloudellisen tilanteen korjaamisesta on erilaisia käsityksiä kuin hallituksella.
Leikkaukset suurimmillaan 3–4 prosenttia
– Puheet menetetystä vuosikymmenestä taloudellisen kasvun näkökulmasta eivät ole tuulesta temmattuja. Ei ole ehkä reilua verrata edunvalvonnan historiaan. 1990-luvun alussakin mentiin pakkaselle. Edunvalvonta noudattaa taloudellisia lainalaisuuksia.
Sundin arvion mukaan työmarkkinoiden sopimuksen puitteissa ei toteudu hallituksen vaatima 5 prosentin juustohöyläleikkaus, vaan se jää 3 prosenttiin. Pakkolakien toteutuessa sadattuhannet julkisen sektorin työntekijät olisivat joutuneet leikkaamaan yhden vuoden aikana 8 prosenttia tulotasostaan.
Nyt menetykset ovat suurimmillaan 3–4 prosenttia.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita
Keskusjärjestöjen hallinnossa pidettiin jäsenten kannalta parempana laihaa sopua kuin lihavaa riitaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Hinnaksi tuli työnantajien ja työntekijöiden maksuosuuksien muutokset, joilla kompensoidaan eduista vietävien leikkausten pienentämistä.
– Käytännössä tämä tarkoittaa palkansaajien verotuksen kiristystä. Kolmen vuoden aikana veroaste nousee noin 1,5 prosenttia, kun otetaan huomioon maksujen verovähennyskelpoisuus. Veroasteen kiristys on 2019 täydessä 1,5 prosentin tasossa, Sund toteaa.
Hän muistuttaa, että 1990-luvun laman aikana palkansaajien veroaste nousi kolmen vuoden aikana kuutisen prosenttiyksikköä. Hallituksella on lupaus miljardin veronkevennyksestä. Kevennys koskee sekä palkansaajia että eläkeläisiä.
– Jos veronkevennys toteutuu aikanaan hallitusohjelman mukaisesti, se syö nyt sovitun veronkorotuksen lähes kokonaan. Hallitus päättää siitä tahollaan.
Hallitusohjelmassa on ehdollisena myös 1,5 miljardin leikkaukset. Sund pitää ”valtavana” tätä leikkausta tehdyn sopimuksen päälle. Ay-liikkeen näkemyksen mukaan hallituksen ei tulisi tehdä leikkauksia.
Isännän vallan kasvua työpaikoilla torpattiin
Sund pitää palkansaajille jonkinlaisena voittona, että hallituksen aikomus lisätä isännän valtaa työpaikoilla lakiteitse on torpattu. Työpaikoilla edetään paikallisesti sopimalla työehtosopimusten kautta.
Hän muistuttaa poliittisesta realismista. Kansa äänesti valtaan poliitikot, jotka haluavat ”körmyyttää ay-liikettä ja myllertää työmarkkinoita isännän vallan suuntaan”.
– Näin kansa äänesti. Hallitukseen löytyi kokoonpano, jonka ohjelmien mukaan joustavuutta ja keppikuria on lisättävä. Tässä mittelössä ulkoparlamentaarisena ryhmänä saatiin kompromissi, joka on kaukana äärimmäisistä hallitusohjelman tavoitteista.
– Kaikkein suurimmat hallituksen ajamat kipupisteet jäivät puolitiehen. Hallitus ajoi, että palkoista ja työajoista sovitaan alle työehtosopimusten. Tätä hallitus nimenomaan ajoi, mutta tätä mahdollisuutta ei nyt ole.
Nollaratkaisua pukkaa
Työmarkkinaratkaisuilla otetaan suhteellisesti kilpailukyvyssä kiinni Saksaa, Ruotsia ja Tanskaa. Vuoden 2017 palkan korotuslinjaksi on sovittu nolla.
– Vaikea on kehua tätä ratkaisua, jolla peruutetaan ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen.
Hän muistuttaa heikosta, seitsemän vuotta jatkuneesta tuottavuuskehityksestä. Jo aiemmilla tyka-sopimuksilla on otettu kilpailukykyä kiinni.
uutiskirje 
