Viime aikoina uutisissa on kerrottu, että Euroopan maat ovat sulkeneet rajansa, ja että erityisesti afgaaneja ei haluta Eurooppaan. Olen todella surullinen, kun kuulen tästä syrjinnästä.
Olen Afganistanissa ja ymmärrän ihmisten toivottomuutta; ajattelen, että heillä on oikeus lähteä etsimään parempaa elämää itselleen ja lapsilleen. Tiedän myös, ettei kukaan lähde pakolaiseksi johonkin toiseen maahan, jos hänellä on rauhallinen ja turvallinen elämä omassa maassaan.
Epätasa-arvo ja korruptio estävät ihmisiä edistymästä ja rakentamasta tulevaisuuttaan. Afganistan on arvioitu yhdeksi maailman korruptoituneimmista maista ja me, jotka elämme täällä, kohtaamme tämän epäkohdan joka päivä arjessamme. Me alistumme siihen ja myönnämme, että se on todellisuutta maassamme.
Epätasa-arvo ja korruptio estävät ihmisiä rakentamasta tulevaisuuttaan.
Setäni tytär ja poika ovat kolmannella luokalla, mutta vieläkään he eivät osaa lukea. He ovat opetelleet ulkoa oppikirjojaan, mutta jos heitä pyytää lukemaan mitä tahansa muuta kirjaa, heillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä kirjassa lukee. Tällainen on Afganistanin koulujärjestelmä, jonka pitäisi kasvattaa nuoria rakentamaan maan tulevaisuutta!
Kun kaikilla ihmisillä ei todellakaan ole varaa lähettää lapsiaan yksityiskouluihin, merkitseekö tämä, että köyhien perheiden lapset jäävät vaille sivistystä?
Korruptiota on kaikkialla. Jos joku perheenjäsen on vaikka sairaalassa, täytyy sinun tuntea joku sairaalasta, jotta läheisesi voisi saada asianmukaista hoitoa. Tai jos haet jostain virastosta vaikka vain kokin työtä, sinun täytyy tuntea joku päättävässä asemassa oleva, jotta sinulla olisi mitään toivoa tulla valituksi.
Jokin aika sitten hain töihin erään tv-aseman uutisosastolle ja osallistuin testiin. Testi meni hyvin ja työntekijät, jotka näkivät suoritukseni, olivat toiveikkaita. Sen jälkeen kun he olivat tutustuneet myös muiden hakijoiden testituloksiin, he kertoivat, että minun tulokseni olivat parhaat ja että he olivat varmoja, että saisin työn.
Lopulta työn kuitenkin sai eräs, joka oli toimiston edellisen pomon ystävä ja jolla oli kontaktit tarpeeksi ylös. Olen kuullut, että valittu henkilö ei pärjää työssään mitenkään erityisen hyvin.
Olin hyvin surullinen, sillä jotta voisin saada työtä, minun täytyisi tuntea joku vaikutusvaltainen henkilö, eikä pätevyydellä ole väliä. Lahjakkuus ei myöskään ole tärkeää. Täällä katsotaan, kuka tukee sinua. Sen mukaan määräytyy jopa palkkasi. Kaikki tämä on psyykkisesti hyvin raskasta.
Myös hankkiessani uutta passia törmäsin samaan syrjimiseen ja suosikkijärjestelmään. Virastossa kiemurtelee pitkiä jonoja ja ihmiset tungeksivat. Usein ihmiset joutuvat tulemaan monena päivänä jonottamaan saadakseen asiansa hoidettua.
On ilmeistä, että työntekijöiden kyvyttömyys hoitaa työnsä hidastaa kaikkea. Työntekijät käyttävät kymmenen minuuttia lomakkeen täyttämiseen, kun saman asian voisi hoitaa minuutissa. Joskus he jopa täyttävät lomakkeen väärin ja se täytyy tuoda takaisin korjattavaksi, ja taas kuluu turhaan aikaa. Olen varma, että nämä virkailijat eivät ole saaneet työtään taitojensa ja koulutuksensa perusteella!
Muistan kun muutama vuosi sitten poissa ollessamme varas tuli taloomme. Hän otti kaiken, minkä irti sai ja jätti kotiimme sotkun… joten päätimme, ettemme koske mihinkään, jotta poliisi voisi löytää varkaan sormenjäljet. Mutta kun poliisit tulivat, he käskivät meidän siivota talomme ja laittaa tavarat paikoilleen; mitään ei ollut tehtävissä, koska varas oli jo paennut paikalta. Tavallisten ihmisten on turha toivoa poliisilta apua.
Turvattomuus kasvaa päivä päivältä. Ihmiset ovat menettäneet uskonsa hallitukseen ja he jatkavat elämäänsä vailla tulevaisuuden toivoa. Uutisissa näin Euroopan rajoilla odottavan afgaanimiehen haastattelun. Mies sanoi, että hän on tyytyväinen voidessaan istua teltassa, koska siellä rajalla odottaessaan hänen ei tarvinnut pelätä sotaa tai iskuja. ”Täällä voin istua rauhallisin mielin”, mies sanoi.
Ymmärrän hyvin afgaaneja, jotka lähtevät maasta. On totta, että Syyriassa ja Irakissa on sota, mutta myös Afganistanissa on alueita, joissa soditaan; jotkut maakunnista ovat jo joutuneet Talebanin haltuun. Monivuotisen sodan musta varjo levittäytyy Afganistanin ylle.
Käännös: Shakiba Adil ja Kirsi Mattila
Marzia Gholami on 24-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä kolme vuotta sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän on mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Hän toivoo voivansa palata töihin, mutta Afganistanissa naisen työssäkäynnille on monia esteitä.
uutiskirje 