Leilan mukaan Idilin saarto on yhä käynnissä.
– Ulkonaliikkumiskiellon sanotaan olevan ohi, mutta se ei ole totta, vakuuttaa tämä 30-vuotias kurdinainen.
Leilan talo tuhoutui Turkin armeijan ja Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) nuorisosiiven YPS:n välisissä taisteluissa tänä talvena. Näin on käynyt monelle kaakkoisturkkilaisen Idilin kaupungin asukkaalle.
Ympäri Kaakkois-Turkkia ihmiset pelkäävät karkotusta kotoaan.
Leila tarkastelee keittiölleen aiheutunutta vahinkoa.
– Vaikka he tuhoaisivat taloni kymmenen kertaa, korjaan sen. Tarvittaessa pystytän vaikka teltan tälle paikalle. En lähde kodistani, hän sanoo uupuneena.
Neljänkymmenen päivän ajan Idil eli ulkonaliikkumiskiellon alaisena. Sähköt oli katkaistu, kukaan ei saanut poistua kotoaan, kaduilla liikkujat ammuttiin terroristeina. Kun väkivaltaa paenneet asukkaat palasivat, he löysivät kotinsa pahasti vaurioituneina tai maan tasalle palaneina.
Miehityksen alla
Kuukausi ulkonaliikkumiskiellon päättymisen jälkeen jännitystä on yhä ilmassa. Kaduilla sotilaat partioivat taisteluvarusteissa Turkin lippua kantavien panssarivaunujen ympärillä ja siviiliasuiset poliisit tarkkailevat kaikkea liikennettä. Ulkonaliikkumiskielto on yhä voimassa iltayhdeksän jälkeen. Väsyneet asukkaat tuntevat elävänsä yhä miehityshallinnon alaisena.
Poliisit pystyttävät tarkastuspisteitä kaupungin reunalla, keskellä vihreää niittyä, jossa kurdipaimenten lampaat laiduntavat. Kevlariin pukeutuneet poliisit, pistooli käden ulottuvilla, tarkistavat kaikkien henkilöllisyyspaperit ja kirjaavat kaikkien miesten tiedot.
Idiliin matkustavien bussien matkustajat ovat hermostuneita.
– Emme koskaan tiedä, mitä he aikovat tehdä, selittää parikymppinen Bayram annettuaan henkilökorttinsa poliisille.
– He pidättävät ihmisiä satunnaisesti, siinä ei ole enää mitään sääntöjä, hän jatkaa.
Kun poliisi palaa mukanaan kaikkien miesten henkilökortit, Mehmet yrittää pitää ilmeensä neutraalina, mutta ei malta olla polkematta maata kärsimättömänä. Tällä kertaa kukaan ei joutunut vaikeuksiin.
– Sotilaita on kaupungissa neljä tai viisi kertaa enemmän kuin ennen taisteluja, kertoo Mehdi Arslan, kurdimyönteistä HDP-puoluetta edustava kaupungin toinen pormestari.
– Meidät saatetaan tarkastaa monta kertaa päivässä, he voivat tehdä sen milloin ja missä vain, hän sanoo.
– Joskus tuntuu, ettei kadulla uskalla katsoa suoraan eteensä, lisää Leila.
”Valtio ei piittaa”
Paikallisilla viranomaisilla ei ole juurikaan mahdollisuutta hallita kaupungin tapahtumia. Kunnanvirasto on siirretty kunnalliseen kulttuurikeskukseen, jonka eteen poliisit ovat asettaneet vesitykkejä estääkseen kansaa kokoontumasta paikalle.
Arslan kuvailee tuhoja kahdessa taisteluiden jalkoihin jääneessä kaupunginosassa.
– Kaksisataa rakennusta on tuhoutunut kokonaan, ja sadat muut rakennukset ovat vahingoittuneet osittain, hän sanoo.
– Rauniot ovat yhä maassa, eikä valtio anna meidän työskennellä alueella. Armeija on takavarikoinut kunnan rakennusajoneuvot ja hallinnoi pääsyä tuhoutuneille alueille.
Kunta on saanut tukea Mardinilta, Diyarbakirilta, Kiziltepeltä ja muilta kurdikaupungeilta, jotka ovat tarjonneet kykynsä mukaan korjaustarvikkeita ja insinöörejä, jotta korjaukset voitaisiin aloittaa. Arslan kertoo, että kerättyjä tarvikkeita ei kuitenkaan ole voitu viedä alueelle.
– Viranomaiset käskivät meidät antamaan tarvikkeet heille, että he voisivat antaa ne asukkaille, hän selittää.
Kunnan hallinto kieltäytyi. Se oli saanut vaaleissa 87 prosentin kannatuksen ja koki näin ollen olevansa kansan valtuuttamana vastuussa jälleenrakennustyöstä.
– Kukaan viranomainen ei ottanut yhteyttä meihin, emmekä saaneet vastausta, kun yritimme varata ajan [Sirnakin provinssin, johon Idil kuuluu] kuvernööriltä, Arslan sanoo.
Kunta ja sen asukkaat ovat tietämättömiä jälleenrakennustyöstä. Asiasta liikkuu huhuja, mutta mitään virallista tietoa jälleenrakennuksesta ei ole annettu. Kunta vastaa vain kiireisimpiin tarpeisiin, muun muassa korjaamalla viemäriverkoston.
Pian kunnassa kuultiin, että valtio oli käynnistänyt tarjouskilpailun viemäriverkoston korjaamisesta.
– He eivät kiinnitä meihin mitään huomiota, Arslan kommentoi.
Kuin 1990-luvulla
Idilin kaduilla näkyy hyvin vähän miehiä. Monet työskentelevät kuorma-autonkuljettajina ajaen Turkin ja Pohjois-Irakin kurdien autonomisen alueen välillä. Turkin valtio sulki rajan usean viikon ajaksi viime talvena, kun taisteluja käytiin rajan tuntumassa, Silopin ja Cizren kaupungeissa. Paikallisille tästä koitui merkittävää taloudellista haittaa.
27-vuotias kuuden lapsen äiti Susan pyrkii epätoivoisena tulemaan toimeen yksin tässä vaikeassa tilanteessa. Hänen miehensä, joka on kuorma-autonkuljettaja, on ainoa työllistetty henkilö perheessä, eikä ehdi olla usein kotona. He eivät ole vielä maksaneet asuntolainaa, jonka ottivat rakentaakseen kotinsa, ja rahat riittävät tuskin elämiseen.
Leila työskenteli ennen kausiluontoisesti maatalousalalla. Hänen miehensä sai elinikäisen tuomion Sirnakin vankilassa (50 kilometrin päässä Idilistä) poliittisen toimintansa takia vuonna 2009. Sodan takia Leilan mies siirrettiin Rizeen, Mustanmeren rannalle.
– Kun hän oli täällä, saatoin käydä hänen luonaan kerran kuussa. Nyt en tiedä, voinko nähdä häntä edes kerran vuodessa, koska minulla ei ole varaa matkustaa Rizeen, Leila sanoo.
Hänen miehensä perhe tukee häntä ja hänen 7-vuo-tiasta poikaansa.
– Jälleenrakennuksesta on vain huhuja, Leila toteaa.
– Me emme aio lähteä talostamme ja maaltamme. Me emme anna näiden ihmisten tehdä voittoa meidän kustannuksellamme.
Ympäri Kaakkois-Turkkia ihmiset pelkäävät, että hallitus aikoo sodan varjolla karkottaa heidät kotoaan. Ömer Önenin mukaan tapahtumat muistuttavat 1990-lukua. Önen on HDP:n johtaja alueen pääkaupungissa Diyarbakirissa.
– Armeija poltti kolme tuhatta kylää pakottaen asukkaat lähtemään ja vangitsivat tuhansia ihmisiä estääkseen tuen paikallisille taistelijoille, hän sanoo.
Idilissä tuhoutuneen kahden kaupunginosan asukkaat ovat enimmäkseen niitä, joiden kylät poltettiin. Idilin ja alueen muiden kaupunkien asukasluku kasvoi huomattavasti. Kaupunginosat, joihin kylien asukkaat muuttivat, ovat yhä seudun köyhimpiä. Asukkaiden ajatellaan olevan hyvin lähellä kurdien kansanliikettä, ja HDP:llä on siellä vahva kannatus.
Hyökkäys HDP:tä vastaan
Kesäkuussa 2015 HDP sai 13 prosenttia äänistä parlamenttivaaleissa, joissa Turkkia hallitseva AKP menetti enemmistönsä. Välittömästi äänestyksen jälkeen 1 500 kurdiaktivistia pidätettiin ja 220 HDP:n edustajaa vangittiin, mukaan lukien Surin, Silvanin, Hakkarin ja Mardinin toiset pormestarit.
Tämä massiivinen hyökkäys huononsi kurdialueiden jännittynyttä tilannetta, ja aktivistit julistivat moniin kurdikaupunkien kaupunginosiin ”demokraattisen itsemääräämisoikeuden”.
– Nuoret puolustivat mieluummin kortteliaan kuin menivät vankilaan, selittää Harun Ercan, joka vastaa Diyarbakirin kaupungin kansainvälisistä suhteista. Tähän mennessä hallitus on asettanut yli 65 ulkonaliikkumiskieltoa ”turvatakseen” alueet, joille kurdisoturit ovat linnoittautuneet.
International Crisis Group -järjestön mukaan 250 siviiliä on kuollut ja yli 300 000 joutunut pakenemaan. Konflikti on vaikuttanut yli 1,5 miljoonan asukkaan elämään Human Rights Association -järjestön Turkin osaston mukaan.
Virallisissa lähteissä mainitaan yli neljänsadan armeijan jäsenen kuolleen kesäkuun jälkeen, ja arviot kurditaistelijoiden tappioista vaihtelevat lähteestä riippuen muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen.
Nyt HDP on romahduksen partaalla. Toukokuun 5. päivänä Turkin parlamentin perustuslakivaliokunta äänesti HDP:n edustajien syytesuojan poistamisen puolesta. Puolueen toista puheenjohtajaa Selahattin Demirtasia vastaan on käynnistetty tutkinta, koska häntä syytetään Turkin kansan loukkaamisesta ja propagandan tuottamisesta terroristijärjestölle (PKK on luokiteltu terroristijärjestöksi Turkissa, EU:ssa ja Yhdysvalloissa).
Valiokunnan äänestyksen jälkeen Demirtas tuomitsi yrityksen karkottaa kurdit Turkin politiikasta ja varoitti, että ”kansalaiset ovat parlamenttien perusta ja voivat halutessaan perustaa useita parlamentteja”.
Täydellinen pimennys
Turkin kurdialueilla sorto koskee myös tiedotusvälineitä. Armeija pidätti minut ja kuvaajan tehdessämme juttua Idilin tuhoutuneista kaupunginosista. Poliisiasemalla Sirnakin provinssin korkeassa asemassa oleva viranomainen väitti, että työskentelimme laittomasti ja uhkasi vangita meidät, jos meidät nähtäisiin vielä alueella. Meidät karkotettiin myöhemmin kaupungista.
Kurditoimittajien kohtalo on pahempi.
– Yhdeksän toimittajaa Dicle News Agency-uutistoimistosta [DIHA, kurdilainen uutistoimisto] on pidätetty, ja he odottavat oikeudenkäyntiä, kertoo Mahmut, Idilissä ulkonaliikkumiskiellon aikana työskennellyt toimittaja.
Mahmutin mukaan Turkin valtamedia voi, AKP:n ohjaamana, helposti työskennellä alueella. Freelancereita ja itsenäistä mediaa sen sijaan estetään kaikin keinoin toimimasta alueella.
– Idilissä toimittaja saatetaan pysäyttää tuntikausiksi. Vaikka he päästäisivätkin hänet menemään, seuraavalla kadulla sama tapahtuu uudestaan. Työskentely on mahdotonta. Näin he pelottelevat toimittajia ja kätkevät tekonsa, Mahmut sanoo.
Hänen mielestään tällainen toiminta näyttää siltä, että täällä on tapahtunut pahoja asioita.
Kaksitoista päivää sen jälkeen kun Mahmut ja kaksi hänen kollegaansa olivat saapuneet Idiliin, poliisit tulivat hakemaan heidät ”rutiinitarkastukseen”.
– He pitivät meitä poliisiasemalla kaksi päivää. He sanoivat, että tarvitsemme luvan kuvernööriltä, vaikka meillä on lehdistökortit. Se on laitonta, hän kertoo.
Mahmutin mukaan pidätyksen aikana poliisit heittivät heidän isäntänsä lattialle ja hakkasivat hänet heidän edessään.
– He kertoivat hänelle, ettei häntä olisi hakattu, jos hän ei olisi majoittanut meitä, hän sanoo.
Sodan uuvuttamat
– Tilanne on hyvin jännittynyt, sanoi eräs armeijan edustaja meille pidätyksen aikana.
– Joskus sotilaat ampuvat kolme luotia, kun yksi riittäisi, hän sanoo.
– Sota ei ole ohi. Tappaminen, polttaminen ja tu-hoaminen eivät kuitenkaan ole eivätkä voi olla ratkaisu, sanoo Leila.
Leila uskoo, että rauhanneuvottelut jatkuvat ennen pitkää.
– Täällä kuolleiden ihmisten kuolemat jäävät turhiksi, koska lopulta neuvotteluihin palataan, hän sanoo pettyneenä.
Taistelualueella sota laajenee. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan on julistanut toistuvasti, että sota jatkuu, kunnes Turkissa ei enää ole terroristeja. Kevään tultua PKK on ollut aktiivisempi ja tekee iskuja armeijan tukikohtia ja saattueita vastaan.
Maaliskuun puolivälissä Cemil Bayik, yksi kurdiliikkeen korkeimman poliittisen elimen, Kurdiyhteisöjen liiton (KCK, Group of Kurdish Communities) johtohahmoista sanoi The Times -lehden haastattelussa: ”Tahdomme poistaa Erdoğanin ja AKP:n vallasta. Turkista ei koskaan tule demokraattista valtiota, jos Erdoğania ja AKP:ta ei kaadeta.”
Idilissä Arslan tahtoo pysyä optimistisena.
– Jokainen kuolema sattuu meihin paljon. Univormulla ei ole väliä, jokainen kuolema on surullinen, hän sanoo.
– Vuosi sitten oli vielä hyvä. Välitimme vain siitä, että tekisimme kauniita asioita. Nyt kaikki on raunioina. Toivomme, että tulevaisuudessa olisi vakautta rauhan rakentamiselle. Teen mitä vain rauhan vuoksi.
uutiskirje 
