Raha seuraa asiakasta sosiaali- ja terveysuudistuksen (sote) jälkeen. Asiakkaan valitsema palvelujentuottaja saa julkisen rahoitusosuuden. Julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin sote-palvelujentuottajat saavat saman korvauksen.
– Asiakas kilpailuttaa palveluja ja tuottajat kilpailevat laadulla, ei hinnalla, tulkitsee Kuntaliiton hallituksen jäsen Martti Korhonen.
Hän kysyykin, että miten dementoitunut tai todella sairas ihminen selviää tästä pyörityksestä ja laadun vertailusta.
Vähävaraisella ei ole varaa maksaa omasta kukkarostaan lisärahaa yksityiselle palveluntuottajalle.
– Käyttääkö joku toinen valinnanvapautta dementoituneen tai monisairaan puolesta, Korhonen kysyy.
Eriarvoisuus syveneekin
Työterveyshuollon säilyessä suurin julkisten sote-palvelujen käyttäjäryhmä on eläkeläiset. Heiden keskiansionsa oli viime vuonna 1 610 euroa. Palveluja käyttävät myös työttömät ja muut työelämän ulkopuolella olevat.
Korhonen muistuttaa, että eriarvoisuus uhkaa kasvaa. Vähävaraisella ei ole varaa maksaa omasta kukkarostaan lisärahaa yksityiselle palveluntuottajalle.
– Myös alueellinen eriytyminen todennäköisesti kasvaa. Yliopistokaupungeissa ja vanhenevan väestön keskuksissa palvelujen saatavuus saattaa olla erilainen.
Kehitys saattaa ollakin päinvastainen kuin tavoitellaan ja eriarvoisuus kasvaa. Myös tavoitteena olevan palvelujen integraation saattaa käydä huonosti.
– Vallinnanvapaus saattaa johtaa siihen, että kukaan ei hallitse asiakkaan palveluja, ei asiakas itse eikä palveluntuottaja.
Riski kustannusten nousuun lisääntyy
Korhonen arvioi, että valinnanvapauden seurauksena on kovat paineet sote-kustannusten kasvuun päinvastoin kuin hallituksen tavoittelemalla kustannusten nousun taittumisella kolmella miljardilla eurolla. Saattaakin käydä päinvastoin, jos palvelut keskittyvät suurille yrityksille ja syntyy myyjän markkinat.
– Pelättävissä on, että isot yritykset ostavat markkinoilta pieniä yrityksiä, mikä saattaa johtaa hintojen kohoamiseen.
Valtion ohjaus lisääntyy merkittävästi. Valtio osoittaa maakunnille sote-palvelujen järjestämiseen rahoituksen. Se määrittelee myös palvelumaksut. Nykyisin kunnat ovat saaneet päättää palvelumaksuista asetuksen antamissa rajoissa. Maakunnat joutuvat järjestämään konseptikilpailutuksia palveluista.
– Vapaa valinta kuulostaa hienolta, mutta asiakkaalla on vapaus valita palvelunsa hyväksyttyjen tuottajien joukosta, Korhonen toteaa.
Toukokuun viimeisenä päivänä julkistetaan professori Mats Brommelsin johtaman työryhmän linjaukset sote-palvelujen valinnanvapaudesta.
uutiskirje 
