Turkin vaallankaappausyrityksen vallitsevaksi tulkinnaksi on vakiintumassa islamin ja maallisten voimien välinen kamppailu. Se voi estää meitä yhdistämästä Turkin nykypolitiikkaa globaaleihin tapahtumiin, kirjoittaa Politiikasta.fi-verkkolehden päätoimittaja Johanna Vuorelma.
Vuorelman mielestä Turkin tilanne avaa tärkeän yleismaailmallisen ikkunan.
”Monia Turkin politiikan taustalla vaikuttavia ilmiöitä esiintyy yhtä lailla muuallakin Euroopassa ja kansainvälisesti. Keskeisimpiä niistä ovat populistisen retoriikan nousu, talouden vapauttamista seurannut valtaresurssien uusjako sekä yhteiskunnallisten toimijoiden uudenlainen verkostoituminen.”
Vuorelman mukaan ilmiöiden hahmottaminen on tärkeää, koska niitä analysoimalla voimme paremmin ymmärtää Euroopan ja laajemmin kansainvälisen järjestelmän nykykehitystä.
Vuorelma valmistelee väitöskirjaa Warwickin yliopistossa politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella.
Trump kuin Erdoğan
Populismi nousi Turkissa oikeus- ja kehityspuolueen (AKP) noustessa valtaan.
AKP:n ensimmäisen kauden aikana vuosina 2002 – 2007 Turkissa laajennettiin sananvapautta ja kansalaisoikeuksia, vahvistettiin oikeusjärjestelmää ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, rajoitettiin armeijan poliittista valtaa sekä uudistettiin valtionhallintoa.
Vuorelman mukaan uudistusten varjoon jäi puolueen vahvan populistinen poliittinen retoriikka.
”Ytimessä oli ajatus unohdetusta kansasta, joka nousee haastamaan liberaalin ja kansan arkielämästä irtautuneen urbaanin ja maallisen eliitin.”
Turkissa on ollut jako urbaaniliberaaleihin ”valkoisiin” ja Anatolian uskonnolliskonservatiivisiin ”mustiin” turkkilaisiin. Jako perustuu pyrkimykseen ”sivistää” Anatolian takapajuiset turkkilaiset ja tehdä heistäkin modernin länsimaalaisia.
Presidentti Recep Tayyip Erdoğanin poliittinen retoriikka on Vuorelman mukaan käyttänyt hyväkseen jakolinjaan liittyvää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
Populismin nousu on hallinnut Euroopan politiikkaa 2000-luvulla. Yhdysvalloissa presidenttiehdokas Donald Trumpin populistinen puhe ja kahtiajaon politikka on Vuorelman mukaan samanlaista kuin Erdoğanilla.
Uusi taloudellinen eliitti
Talouden vapauttamisen osalta Vuorelma lainaa turkkilaista poliitikan tutkijaa. Kemal Kirişci toteaa, että käännekohta sijoittuu 1980-luvulle, kun Turkki alkoi muun Euroopan mukana siirtyä protektionismista aiempaa avoimempaan talousjärjestelmään.
Turkin liittyminen osaksi globaalia talousjärjestelmää vaikutti Turkin uuden taloudellisen eliitin syntymiseen.
Globaaleista vientimarkkinoista hyötyvä uusi eliitti rikkoo perinteistä jakolinjaa. Siinä missä vanha ”valkoinen” eliitti koostui suurkaupunkien vauraista suvuista, vientimarkkinoiden avautuminen ja talouspolitiikan uudistukset loivat edellytykset uuden uskonnolliskonservatiivisen rahaeliitin syntymiselle myös Istanbulin, Ankaran ja Izmirin ulkopuolelle.
Verkostot kuin Venäjällä
Talousliberalismi on vaikuttanut uudenlaisten verkostojen kehittymiseen. Nämä voivat pyrkivät Kirişcin mukaan vaikuttamaan Turkin poliittiseen päätöksentekoon.
Erdoğanin vallankaappausyrityksestä syyttämällä Fethullah Gülenillä ja hänen liikkeellään oli 2000-luvulla merkittävä rooli vaikuttamisverkostojen rakentamisessa ja syventämisessä.
Erilaisten intressiryhmien mukaantulo Turkin poliittiseen keskusteluun teki perinteisesti ylhäältä alas johdetusta hierarkkisesta valtajärjestelmästä moniäänisemmän. Aluksi se vakautti tilannetta ja lisäsi demokraattista päätöksentekoa.
Sitten tilanne huononi.
”Venäjän poliittinen järjestelmä on valitettava esimerkki. Tästä seuraa ennen pitkää poliittista ja taloudellista epävakautta, koska valta on liian sidoksissa henkilöiden välisiin suhteisiin ja kahdenkeskiseen luottamukseen”, Vuorelma toteaa.
Entiset liittolaiset Gülen ja Erdoğan ajautuivat 2010-luvun alkupuolella ristiriitoihin. Vaikuttamisverkostosta muodostui epävakauttava voima.
uutiskirje 
