Vaikka YK:n tavoite äärimmäisen köyhyyden puolittamisesta saavutettiin etuajassa jo vuonna 2008, tilanne ei ole pysyvä. Kasvava työttömyys ja tulojen lasku aiheuttavat miljardeille ihmisille riskin vajota kurjuuteen.
Maailmanpankki määrittelee nykyisin köyhiksi ne, jotka ansaitsevat päivässä alle 1,90 dollaria. Heitä on 902 miljoonaa. Jos raja nostetaan 3,10 dollariin, köyhien määrä yli tuplaantuu 2,1 miljardiin. Köyhyysrajan tuntumassa on valtavasti ihmisiä, jotka ovat erittäin haavoittuvia talouden heilahteluille sekä ruuan hinnan ja oman elämäntilanteen muutoksille.
Maailman köyhistä kaksi kolmasosaa asuu maalla ja kurjimpiin kuuluvat maatalouden palkolliset. Yleistyneet epätyypilliset työsuhteet ovat lisänneet myös kaupunkien työvoiman haavoittuvuutta, mikä koskee eritoten naisia.
Taustalla vaikuttavat työmarkkinoiden vapautuminen, globalisaatio ja ammattiyhdistysliikkeen heikkeneminen. Talouspolitiikan tavoitteena on useammin inflaation hillintä kuin täystyöllisyys.
Työtätekevät köyhät
Työnteko ei läheskään aina pelasta köyhyydeltä. Valtaosa köyhyysrajan alapuolella elävistä tekee työtä, mutta joutuu silti tulemaan toimeen alle 1,90 dollarilla päivässä ja ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa.
Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että työtätekevien köyhien määrän väheneminen on hidastunut tuntuvasti vuoden 2008 jälkeen. Noin 45 prosenttia maailman työvoimasta eli yli 1,4 miljardia ihmistä oli vuonna 2014 ”haavoittuvassa työsuhteessa”.
Kattavan sosiaaliturvan piirissä on vain 27 prosenttia maapallon asukkaista. Heikon tai olemattoman sosiaaliturvan varassa on siten 5,2 miljardia ihmistä. Turvan puute jarruttaa kehitystä, lisää eriarvoisuutta ja vaikeuttaa köyhyyden kitkemistä.
Työttömät heitteillä
Myös työttömyysturva on maailmassa yhä harvinaista herkkua. Sen piirissä on periaatteessa 28 prosenttia asukkaista, mutta käytännössä tukea nauttii vain 12 prosenttia. Lähi-idässä ja Afrikassa työttömyysturva kattaa alle kolme prosenttia työttömistä.
Vuosien 2008–2009 talouskriisiä seuranneet vyönkiristystoimet ovat heikentäneet köyhien asemaa entisestään niin Euroopassa kuin monissa kehitysmaissakin. Se on merkinnyt palkkojen ja sosiaalitukien leikkauksia ja heikennyksiä terveydenhuoltoon. Valtion tukien vähentäminen on lisäksi nostanut ruuan ja polttoaineiden hintoja.
Nykyinen suuntaus on jyrkässä ristiriidassa YK:n syksyllä hyväksymien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Niihin kuuluvat muun muassa köyhyyden poistaminen kaikissa muodoissaan ja terveydenhuollon takaaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä.
uutiskirje 
