Etiopian ruoka-apu jumittaa satamassa

Kuivuudesta kärsivä Etiopia on lisännyt viljaostojaan ja pyytänyt kansainvälistä apua miljoonille nälän piinaamille asukkailleen. Liikenteen pullonkaulat ja byrokratia jarruttavat ruuan matkaa, vaikka Djiboutin samannimisen pääkaupungin satamassa paiskitaan töitä yötä päivää.

El Niño -sääilmiön pahentama kuivuus on heikentänyt viljasatoja eri puolilla Etiopiaa 50–90 prosenttia. Seuraava sato kypsyy aikaisintaan syyskuussa, ja ruoka-avun tarpeessa on ainakin kymmenesosa maan sadasta miljoonasta asukkaasta.

Hätä on vilkastuttanut entisestään Adeninlahden rannalla sijaitsevaa Djiboutin satamaa, jonka kautta sisämaavaltio Etiopiaan laivataan viljaa. Vaikka ahtaajat uurastavat kolmessa vuorossa, alukset joutuvat jonottamaan viikkoja lastin purkuun.

– Tänne on saapunut yhtä aikaa ruoka-apua ja lannoitteita kuljettavia laivoja, ja on vaikeaa päättää, kummat ovat etusijalla. Ruoka tuntuu tärkeämmältä, mutta silloin seuraava kylvökausi voi kärsiä ja nälkä pitkittyy, pohtii Djiboutin satamien ja vapaakauppa-alueiden hallintoa johtava Aboubaker Omar.

Pulaa rekoista ja hidas tulli

Sataman tietojen mukaan Djiboutiin kesäkuun lopulla saapuneista 16:sta viljaa kuljettaneesta aluksesta vain 4 oli onnistunut purkamaan lastinsa heinäkuun puoliväliin mennessä ja loput odottivat vuoroaan ankkurissa sataman edustalla.

– Pullonkaulana ei ole satama vaan sisämaan liikenne. Rekkoja ei ole tarpeeksi kuljettamaan ruoka-apua, lannoitteita ja muuta rahtitavaraa, Aboubaker sanoo. Djiboutista lähtee Etiopiaan noin 1 500 rekkaa päivässä, mutta vuoteen 2020 mennessä määrää aiotaan lisätä 8 000:een.

Aboubakerin mielestä vähempikin riittäisi, jos Etiopia helpottaisi tullimuodollisuuksiaan. Niiden vuoksi 48 tunnin matka Djiboutista Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan venyy helposti kymmeneksi päiväksi.

– Byrokratiaa on liikaa. Rakennamme parempia teitä, rautateitä ja siltoja, mutta törmäämme näkymättömiin esteisiin. Etiopian valtio on liian riippuvainen tullituloista eikä halua siksi nopeuttaa prosesseja, hän jatkaa.

Hikinen urakka

Myös lastin purku laivoista käy verkkaan. Avustusjärjestöjen mukaan se voi viedä 40 päivää. Työtä hidastaa tolkuton kuumuus: elohopea kohoaa päivällä 38 asteeseen, mutta se tuntuu 42:lta, kun ilman kosteus ylittää 50 prosenttia.

– En ymmärrä, miten ahtaajat pystyvät työskentelemään, mutta toiminnan on vain jatkuttava, tunnustaa Dawit Gebre-ab satamavirastosta. Työtä tehdään kahdeksan tunnin vuoroissa kellon ympäri.

– Voit olla varma, että meitä sattuu joka paikkaan. Tämä on taistelua, vakuuttaa Agaby-niminen ahtaaja, joka yrittää pysytellä varjossa lastatessaan viljasäkkejä hihnalta rekkoihin iltapäivän helteessä.

Rata tuo helpotusta

Kiinalaisten rakentama sähköistetty rautatie Addis Abeban ja Djiboutin välillä otetaan kokonaan käyttöön syyskuussa.

– Sen jälkeen yritämme purkaa sataman ruuhkan kolmessa kuukaudessa, Aboubakir sanoo.

Djiboutiin rakennetaan parhaillaan huomattavasti uutta satamakapasiteettia. Etiopian kaupasta 90 prosenttia kulkee Djiboutin kautta, mutta muitakin väyliä etsitään. Jopa kolmannes kaupasta voi siirtyä Somalimaan Berberan satamaan, jota dubailainen yritys alkaa kunnostaa.

Etiopian talous kasvaa nyt nopeimmin Afrikassa, ja maan väkiluvun ennustetaan nousevan 130 miljoonaan vuonna 2025.

– Tällä menolla Djibouti ei pysty täyttämään Etiopian kuljetustarpeita. Eikä Berberakaan riitä, vaan pitkällä ajalla Etiopia tarvitsee myös Mogadishun ja Kismayon satamia Somaliassa sekä Punaisenmeren Port Sudania, visio djiboutilainen konttiyrittäjä Ali Toubeh.

Englanninkielinen versio