Rosa Luxemburg korosti poliittisen mielikuvituksen merkitystä

Tutkija Teppo Eskelisen mukaan Rosa Luxemburg kuuluu samaan älylliseen traditioon kuin Karl Marx. Molemmat olivat kiinnostuneet yhteiskunnallisen liikkeen dynamiikasta, eivätkä kuvailleet ”valmista” sosialismia tai luoneet utopistisia malleja.

Eskelisen (s. 1977) teos Sorron rajat (Tutkijaliitto 2015) on ensimmäinen laaja suomenkielinen Luxemburgin teorioiden esittely ja arvio nykyajan talousjärjestelmän ja politiikan näkökulmasta. Mirjam Vire-Tuomisen teos Kuka oli Rosa Luxemburg vuodelta 1995 esittelee Luxemburgin elämää ja tuotantoa.

Eskelisen mukaan Luxemburg ei uskonut kurjistumisen riemuun, vaan piti tärkeänä esimerkiksi työsuojelua ja työajan lyhentämistä.

– Markkinalogiikan sisällä kapitalismi voi kehittyä vain tiettyyn rajaan saakka, siksi Luxemburg piti tärkeänä markkinalogiikan ylittämistä. Tätä ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan vasemmisto on mennyt sen suhteen takapakkia. On entistä vaikeampaa kuvitella, miltä vaihtoehdot näyttävät kapitalistisen markkinalogiikan takana.

Puolassa juutalaisperheeseen 1871 syntynyt ja vastavallankumouksellisen sotilasjoukkion Berliinissä 1919 murhaama Luxemburg oli paitsi vallankumouksellinen ja poikkeuksellinen ihminen, myös eräs aikansa kiinnostavimmista yhteiskuntateoreetikoista. Hän analysoi erityisesti kapitalismin laajentumistendenssiä ja sen jatkuvaa kamppailua ”luonnollisia talouksia” vastaan.

Mitkä ovat mielestäsi nykyajan yhteiskunnallisen keskustelun pahimmat päähänpinttymät, joihin Luxemburgilla olisi täsmänapakkaa sanottavaa?

– Toisinkuvittelun kyvyn katoaminen kylmän sodan jälkeen, kun kapitalismi jäi ideologisesti ainoana jäljelle. Ihmiset kokevat saaneensa paljon hyvinvointikapitalismilta. Se on johtanut poliittisen mielikuvituksen typistymiseen ja kykyyn ajatella järjestelmän yläpuolelle.

Eskelisen mukaan Luxemburg tarkasteli erillään yhteiskunnallista liikettä ja byrokraattista puoluetta. Aiemmin esimerkiksi TUL, eri työväenjärjestöt ja osuuskunnat pitivät vasemmistolaisen liikkeen elävänä, kun toimittiin dynaamisen arjen keskellä. Nyt keskitytään liiaksi puoluepolitiikkaan, vaikka puoluepolitiikka on vain yksi lohko, mutta liike on elämän kokoinen. Liike valmistaa jäseniään elämään toisenlaisessa yhteiskunnassa.

– Lakkoajan järjestelyt olivat Luxemburgin mielestä tärkeitä, koska ne loivat sosialismin mikromallin. Vallankumous on vain hetki, liike opettaa jäseniään elämään paremmin. Osuuskunnat omana ja rinnakkaisena taloutena ovat olleet tärkeitä vasemmistolle, koska ne opettavat elämään paremmassa taloudessa

Kaupankäynti on markkinoiden pintatasoa

Kapitalismin ytimessä ovat velka, lainananto ja korot. Toteat, että valtioiden velkojen perinnässä armeija on vaihtunut kansainvälisiin rahoituslaitoksiin. Pitäisikö Rosa Luxemburg tätä edistyksenä?

Luxemburg olisi paremmin tunnettu teoreetikko, jos hän olisi ollut mies.

– Tehokkainta vallankäyttöä on se, mikä ei ole näkyvää eikä väkivaltaista. Valta muuttuu aina tehokkaammaksi, kun se muuttuu piileväksi ja syleilee vastustajansa hengiltä. Kun tarvitaan armeijoita, on poliittisesti epäonnistuttu hallitsemisessa. Siirtomaaisäntien näkökulmasta oli parempi, että paikalliset johtajat hallitsivat siirtomaissa ja tekivät yhteistyötä siirtomaaisäntien kanssa. Näin heidät saatiin mukaan globaaliin eliittiin. Yhtenä kuvauksena tästä Luxemburg esittää Suezin kanavan avajaiset.

– Tässä Luxemburg oli pelottavan kaukonäköinen. Hänen mukaansa ei pitänyt kuvitella, että kansallisvaltiot olisivat aidosti itsenäisiä. Kansallisen suvereniteetin löytäminen aiheuttaa usein pettymyksen taloudellisen pakkoverkoston puristuksessa, kuten esimerkiksi Etelä-Afrikassa on käynyt.

Eskelinen on tuore Poliittisen talouden tutkimuksen seuran puheenjohtaja. Hän muistuttaa, että kaupankäynti on markkinoiden pintatasoa, joka ei ulotu vallankäyttöön.

– Markkinavaihto on pintaa globaalissa taloudellisessa yhteistoiminnassa. Markkinavaihtoa tärkeämpiä ovat tuotannon omistussuhteet, työnteon ehdot, työnjako, rahoitus ja velkasuhteet. Vaihdannan näkökulma jää näiden talouden tekijöiden ulkopuolelle.

Millaista olisi kasvusta riippumaton tuotanto?

Pohdiskelet sitä, mikä olisi investointien mittavuuden kannalta tämän päivän rautatie? Eli mikä edustaisi kapitalismille ja sen laajenemiselle keskeistä infrastruktuuria, joka tunkeutuu joka paikkaan ja jolla luodaan kysyntää ympäri maailmaa vaikka velaksi ja jota paikalliset eliitit haluavat.

– Luxemburg oli keynesiläisen teorian ennakoija. Hän ymmärsi kysynnän merkityksen. Siirtomaavalta loi rahankierron investoimalla esimerkiksi rautateihin, koska kulutuskysyntä ei ollut riittävää, joka olisi pitänyt talouden pyörät pyörimässä. Tässä kapitalismin ekspansio kohtaa myös rajojaan, kuten Luxemburg ja Marx uumoilivat.

Eskelisen mielestä vasemmistolle on iso kysymys, millaisessa konsensuksessa ollaan mukana. Millaista olisi tämän systeemin kasvusta riippumaton tuotanto, jakelu, raha?

– Se vaatii herkkyyttä vaihtoehdoille ja autonomisille systeemeille tehdä taloutta toisin, ettei tarvitsisi polkea yhä kovempaa pysyäkseen edes paikallaan talouden oravanpyörässä. Kenties tarvitaan uudenlaisia rahajärjestelmiä ja paikallisrahoja.

Eskelinen muistuttaa, että on ymmärrettävä ekstensiivisen ja intensiivisen kasvun erot.

– Kapitalismi tulee huonosti toimeen ilman ekstensiivistä, ulospäin suuntautuvaa kasvua, toisin kuin intensiivinen, kestävä talous.

Eskelinen myöntää, että Luxemburg olisi paremmin tunnettu teoreetikko, jos hän olisi ollut mies.

Aatehistoria on muodostunut valkoisen miehen historiaksi, joka on tyrkkinyt alas etnisiä vähemmistöjä ja naisia pitämällä heitä vähempiarvoisina.

– Luxemburg asettui poikkiteloin leninismiä vastaan, se teki hänestä toisinajattelijan. Vasemmistolehdissä puhuttiin myös väheksyvästi tytöstä puhumassa kesämekossa. Luxemburg oli kuitenkin materialistinen teoreetikko, joka ei pyrkinyt muodostamaan teoriaa naiseudesta.