Jemeniä ja Djiboutia erottaa Bab-el-Mandebin salmi. Nimi tarkoittaa kyynelten porttia, ja itku onkin herkässä Punaisenmeren salmen ylittäneillä Jemenin pakolaisilla Djiboutissa.
27 miljoonan asukkaan Jemenissä käydään eräänlaista sijaissotaa islamin tulkintojen välillä. Saudi-Arabia tukee sunnalaisen hallituksen joukkoja ja Iran šiialaisia huthikapinallisia. Kuwaitissa YK:n johdolla kolme kuukautta jatkuneet rauhanneuvottelut päättyivät elokuussa tuloksetta ja taistelut kiihtyivät jälleen.
Viime vuonna taisteluiden yltyminen Jemenissä johti joukkopakoon. YK:n mukaan kotinsa on joutunut jättämään 2,4 miljoonaa ihmistä, joista 180 000 on paennut ulkomaille.
Monilla pakolaisilla on vakavia traumoja.
Afrikan sarvessa sijaitsevaan, alle miljoonan asukkaan Djiboutiin on tullut 30 kilometrin levyisen salmen yli Jemenistä noin 36 000 evakkoa. Obockin pikkukaupungin liepeille heitä on jäänyt tuhatkunta leiriin, jossa lämpötila kohoaa päivällä 40 asteeseen.
”Kapinalliset veivät kaiken”
Obockissa on väkeä eri puolilta Jemeniä ja eri yhteiskuntaluokista, köyhistä kalastajista koulutettuun keskiluokkaan.
– Minulla oli oma nettikahvila, mutta huthikapinalliset veivät kaiken, kertoo Alhodidan kaupungista paennut Saddam, 25. Hän on pakolaisleirillä kahden veljensä kanssa ja sanoo kolmannen veljensä kadonneen jonnekin.
Jemenin suurimmasta kaupungista Sana’asta tullut Ali, 22, yrittää vitsailla.
– Tervetuloa keskiajalle, hän sanoo opastaessaan vieraan kahden teltan muodostamaan kotiinsa. Alin viidestä lapsesta kaksi käy leirin koulua, jossa isä toimii vapaaehtoisena opettajana.
Alin mukaan perhe eli hyvin Jemenissä, kunnes hänen isänsä kuoli pommituksessa ja muut päättivät lähteä pakoon.
– Jos palaamme, meidän on aloitettava tyhjästä, Alin pikkuveli Issa, 18, pohtii.
Koti-ikävä kalvaa
Obockin leirissä oli enimmillään 3 000 jemeniläistä, mutta monet ovat lähteneet paluumatkalle kotimaassa jatkuvista taisteluista huolimatta.
– Mikään ei voita kotia. Vaikka muualla olisi paremmat olot, niitä ei voi verrata paikkaan, jossa ovat omat lapsuusmuistot, perinteet ja kulttuuri. Ikävöimme jopa puodinpitäjiä, jotka kuuluivat jokapäiväiseen elämään, eräs jemeniläisnainen tunnustaa.
– Rauha saadaan ehkä 30 vuoden kuluttua, kun vanha polvi kuolee ja tilalle tulevat sovinnollisemmat nuoret, pohtii 45-vuotias mies, joka oli Jemenissä klaaninsa johtaja.
– Kapinalliset ilmestyivät tyhjästä. Heidän on täytynyt saada merkittävää tukea aseiden hankkimiseen, hän jatkaa.
Itsetuntoa koulusta
Monilla pakolaisilla on vakavia traumoja, mitä ei hätäapua annettaessa pystytä huomioimaan, sanoo yhdysvaltalainen lähetystyöntekijä Marinne Vecchione, joka on perustanut koulun Obockin leiriin.
– Koulutus on yleensäkin tärkeää, ja tämä koulu suo vanhemmille hengähdystauon. Tärkeintä on kuitenkin osoittaa pakolaisille, että heistä välitetään ja heillä on tulevaisuus, Vecchione selittää.
Häntä epäiltiin aluksi oppilaiden käännyttämisestä kristinuskoon, mutta hän vakuuttaa noudattavansa Jemenin opetussuunnitelmaa, johon sisältyy myös Koraanin ja islamin opetusta.
Vecchione antaa tunnustuksen Djiboutin opetusministeriölle, joka auttoi häntä viemään kaksi koululaisryhmää leiristä pääkaupunkiin suorittamaan peruskoulun päättökokeen, vaikka maassa on paljon työttömyyttä ja köyhyyttä.
uutiskirje 
