Donald Trumpin ja Hillary Clintonin välistä taistoa on kutsuttu Yhdysvaltain historian likaisimmaksi presidenttikamppailuksi.
Negatiivinen kampanjointi ei kuitenkaan ole uusi asia. Kuten eräs kirjoittaja totesi: on liioiteltua väittää, että kaikissa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa olisi pelattu likaista peliä. Onhan sentään yksi poikkeus, ensimmäinen presidentti George Washington nimittäin valittiin vuonna 1789 ilman vastaehdokasta.
Kaikkien aikojen likaisimmista kampanjoista on tehty monenlaisia listoja. Kärkipäässä ovat usein vuosien 1800, 1828 ja 1928 vaalit, mutta värikkäitä vaiheita löytyy myös monista muista.
Hayesin väitettiin ”hulluuden puuskassa” ampuneen äitinsä.
Tunneli Vatikaaniin ja alastontaidetta
Vuoden 1928 vaaleissa olivat vastakkain republikaanien Herbert Hoover ja demokraattien Al Smith.
Hoover tunnettiin äärimmäisen kuivakkaana, kun taas Smith oli paljon kansaan menevämpi.
Smith oli New Yorkin kuvernööri ja ensimmäinen katolilainen, joka pyrki presidentiksi. Hän myös oli irlantilaista syntyperää. Tuohon aikaan irlantilaisia ja katolilaisia kohtaan tunnettiin paljon ennakkoluuloja, ja tätä Hooverin kampanja käytti häikäilemättä hyväkseen.
Avuksi otettiin protestanttiset saarnamiehet sekä Ku Klux Klan. Heidän kauttaan kylvettiin huhuja, joiden mukaan Smith oli sopinut paavin kanssa, että hänen voittaessaan paavinistuin siirretään Yhdysvaltoihin ja paavi saa ylimmän vallan Yhdysvalloissa.
Marraskuussa 1927 oli valmistunut 2,6 kilometrin mittainen Hollanden tunneli, joka yhdistää New Yorkin Manhattanin saaren mantereen New Jerseyhin. Hooverin kampanja levitti – ei tietenkään virallisesti – hurjaa huhua, että Hollanden tunneli on vain alkua Atlantin alitse kulkevalle yli 5 000 kilometrin mittaiselle tunnelille, jolla Smith yhdistää New Yorkin suoraan Vatikaaniin!
Smithin väitettiin suunnittelevan, että kaikki ei-katoliset avioliitot mitätöidään ja niissä syntyneet lapset julistetaan aviottomiksi.
Smithiä vastaan käytettiin myös sitä, että hän vastusti tuolloin voimassa ollutta kieltolakia. Hänet leimattiin pahamaineiseksi juopoksi, joka aikoo nimittää viskin salakuljettajan valtiovarainministeriksi.
Republikaaninaisten mukaan Smithin irlantilaissukuinen puoliso Kate toisi Valkoiseen taloon ”suolalihan, kaalin ja kotipolttoisen hajun”.
Smithin sanottiin harrastavan ”kortinpeluuta, cocktailien juomista, puudelikoiria, avioeroja, romaanikirjallisuutta, tunkkaisia takahuoneita, evoluutioteoriaa, alastontaidetta, ammattinyrkkeilyä, näyttelijöitä, vinttikoirakilpailuja ja modernismia”.
Hoover sai vaaleissa murskavoiton. Hänestä tuli yksi Yhdysvaltain historian heikoimmista presidenteistä, joka pyöritteli peukaloitaan maan vaipuessa suureen lamaan.
Smith vetäytyi politiikasta ja siirtyi myöhemmin johtamaan yhtiötä, joka rakennutti Empire State Buildingin.
Ensimmäisenä katolilaisena presidentiksi valittiin vasta John F. Kennedy vuonna 1960.
Puoliverinen surkimus ja inhottava hermafrodiitti
Vuoden 1800 vaaleissa demokraatti-republikaanien Thomas Jeffersonin kampanja palkkasi salaa tunnetun pamflettikirjailijan James Callenderin. Callender kirjoitti, että Jeffersonin vastaehdokas, istuva presidentti John Adams aikoo naida Ison-Britannian kuninkaan tyttären ja perustaa brittien hallitseman amerikkalaisen dynastian.
Callender kuvaili Adamsia ”inhottavaksi hermafrodiitiksi, jolla ei ole miehen voimaa ja lujuutta, mutta ei myöskään naisen lempeyttä ja herkkyyttä”.
Johnson määräsi FBI:n ja CIA:n vakoilemaan Goldwaterin kampanjaa.
Federalisti Adamsin kampanja puolestaan nimitteli Jeffersonia ”pelkurimaiseksi surkimukseksi, puoliverisen intiaani-squaw’n pojaksi, virginialaisen mulatin siittämäksi”.
Jefferson voitti.
Vuonna 1828 olivat vastakkain John Adamsin poika John Quincy Adams sekä Andrew Jackson, samat miehet kuin neljä vuotta aikaisemmin. Tuolloin Adams oli noussut presidentiksi valitsijamieskokouksessa tehdyn lehmänkaupan ansiosta.
Jacksonin ryhmäkunta erosi demokraatti-republikaaneista ja perusti myöhemmin demokraattisen puolueen.
Jackson oli etelävaltiolainen ”kansanmies”, Adams kultalusikka suussa syntynyt herraspoika, joka oli muun muassa toiminut diplomaattina Venäjällä. Jacksonin kampanja väitti Adamsin myyneen vaimonsa palvelijattaren jalkavaimoksi Venäjän tsaarille.
Lisäksi Adamsin väitettiin ostaneen valtion varoilla biljardipöydän Valkoiseen taloon ja harjoittavan siellä uhkapelejä.
Adamsin kampanja otti maalikseen Jacksonin vaimon Rachelin, joka oli eronnut aiemmasta avioliitosta. Levitettiin väitettä, ettei ero ollut vielä voimassa uutta avioliittoa solmittaessa, ja Andrew Jackson olisi siis syyllistynyt aviorikokseen ja Rachel kaksinnaimiseen. Rachelilla sanottiin olevan taipumus ”avoimeen säädyttömyyteen”.
Jacksonin äiti leimattiin brittisotilaiden maahan tuomaksi prostituoiduksi.
Jackson voitti vaalit selvällä erolla, mutta Rachel sairastui ja kuoli muutama päivä ennen virkaanastujaisia. Jackson syytti kuolemasta vaalitaistelun mustamaalausta.
Äitinsä tappaja ja käymäläntyhjentäjä
Vuoden 1856 ehdokkaalla James Buchananilla oli synnynnäinen vaiva, jonka vuoksi hänen päänsä oli hieman vinossa. Vastaehdokas John Frémontin kampanja levitti valhetta, jonka mukaan syynä olisi ollut yritys hirttäytyä. Buchanan voitti siitä huolimatta.
Vuonna 1860 republikaanien Abraham Lincolnin kampanja pilkkasi vastaehdokkaan, demokraattien Stephen Douglasin lyhyyttä – tämä oli vain reilun 160 sentin mittainen.
Douglasin kampanja antoi takaisin nimittämällä Lincolnia ”hirveännäköiseksi ryökäleeksi, tummanpuhuvaksi ja roistomaiseksi muodoltaan, sahanpurukauppiaan, hevoshuijarin ja käymäläntyhjentäjän välimuodoksi”.
Lincoln voitti.
Vuoden 1876 vaaleissa demokraatit levittivät väitettä, että republikaanien Rutherford Hayes oli varastanut rahat hirtettäväksi viedyltä sotilaskarkurilta sekä ”hulluuden puuskassa” ampunut äitinsä.
Entisten orjanomistajien suosimat demokraatit lietsoivat rotumellakoita etelävaltioissa ja ampuivat äänestyspaikoille pyrkineitä mustia.
Hayesin kampanjan mukaan demokraattien ehdokas Samuel Tilden oli pahamaineinen naistennaurattaja, joka harrasti suhteita naimisissa olevien naisten kanssa ja oli saanut kupan irlantilaiselta prostituoidulta.
Tilden sai enemmän ääniä, mutta ei saanut enemmistöä valitsijamieskokouksessa. Vaalilautakunta julisti äänin 8–7 Hayesin voittajaksi.
Likaisia temppuja kilpailijan esivaaleissa
Vuonna 1964 demokraattien Lyndon B. Johnsonia vastassa oli republikaanien arkkikonservatiivinen Barry Goldwater. Johnson perusti salaisen työryhmän, joka syötti nimettömillä kirjeillä Goldwaterin mustamaalausta lehdistöön, tilasi Goldwateria mollaavia kirjoja ja jopa lasten värityskirjan, jossa esiintyi Ku Klux Klanin asuun puettu Goldwater.
Kennedyn murhan jälkeen varapresidentistä presidentiksi noussut Johnson määräsi sekä FBI:n että CIA:n vakoilemaan Goldwaterin kampanjaa. Goldwaterin lentokoneeseen asennettiin salakuuntelulaitteet.
Tv:ssä näytettiin historian ehkä kuuluisin vaalimainos, ”Daisy Ad”, jossa pikkutyttö nyppi päivänkakkaran terälehtiä. Hänen ääneensä sekoittui vähitellen lähtölaskenta ja sitten ilmestyi kuva ydinräjähdyksen sienipilvestä. Selostajan ääni sanoi: ”Äänestäkää presidentti Johnsonia. Panokset ovat liian korkealla kotiin jäämiseen.”
Johnson sai murskavoiton.
Vuonna 1972 republikaanien Richard Nixonin uudelleenvalintakampanja näki pahimmaksi uhkaksi Edmund Muskien, ja päätti kaataa tämän jo demokraattien esivaaleissa.
Nixonin kampanjan itseään ”rotannussijoiksi” kutsuneet likaisen työn tekijät järjestivät ensimmäisten esivaalien New Hampshireen puhelinkampanjan, jossa muka Muskien edustajina esiintyneet henkilöt soittivat iltamyöhään äänestäjille. Soittajat jäljittelivät mustien puhetapaa ja väittivät tulleensa kampanjatöihin Harlemista.
Floridassa Nixonin kätyrit lähettivät Muskien kampanjalogolla varustettuja kirjeitä, joissa esitettiin törkeitä väitteitä Muskien esivaalikilpailijoista. Muskie jäi Floridassa demokraateista neljänneksi ja hänen kampanjansa loppui siihen.
Nixon onnistui, mutta Muskien kaatamiseen käytetyistä tempuista lähti liikkeelle prosessi, joka johti Watergate-skandaaliin ja Nixonin eroamiseen.
Epävakaa ilmapiiri lisää likaisuutta
Likaisista kampanjoista kirjan Anything for a Vote vuonna 2007 julkaissut Joseph Cummins kirjoitti helmikuussa Politico-nettilehdessä, että kaikkein likaisimpia kampanjoita yhdistää epävakaa poliittinen ilmapiiri.
Vuonna 1972 ”myrkkymalja oli tulosta kiistellystä Vietnamin sodasta, rotukiistojen kärjistämässä poliittisesta ilmapiiristä sekä Richard Nixonin hillittömästä ylenkatseesta demokraattivastustajiaan kohtaan”.
Vuonna 1800 taustalla olivat Cumminsin mukaan nuoren kansakunnan hyvin ristiriitaiset poliittiset filosofiat. Federalistit kannattivat vahvaa keskusvaltaa ja hyviä suhteita entisen isännän Iso-Britannian kanssa sekä vastustivat vallankumouksellista Ranskaa. Demokraatti-republikaanit taas halusivat hajauttaa valtaa osavaltioihin ja pitivät Ranskaa demokraattisempana kuin monarkistista Britanniaa.
Vuodeksi 2016 kasautuivat jälleen monet tekijät ”täydellistä myrskyä” varten. Kumpikaan puolue ei voinut asettaa istuvaa presidenttiä ehdolle, ja molemmat ovat sisäisesti jakautuneita. Äänestäjät ovat kurkkuaan myöten täynnä tavanomaisia poliitikkoja ja maailma näyttää poikkeuksellisen hauraalta, mikä lietsoo ulkomaalaisvastaisuutta, arvioi Cummins.
uutiskirje 
