Minkä riivatun takia täältä ei voi päästää pois aikaisemmin, sanoi entinen ministeri Iiro Viinanen.
Ja minkä riivatun takia kivunhoitoa pitää rukoilla, vaikka mitään ei ole enää tehtävissä, lisäisin minä.
Harva kansalaisaloite saa yhtä nopeasti yhtä paljon tukea kuin veteraanikansanedustajien eutanasiaa koskeva aloite.
En tiedä kenen elämänlaatua parantaa olla nukutettuna tai morfiinilla huumattuna.
Olen itse allekirjoittanut tämän eutanasialain säätämistä ja eutanasian laillistamista ajavan aloitteen ja kannustan kaikkia muitakin tekemään niin.
Muistan vieläkin oman läheiseni sanat: ”sairaan hirvikoiranikin sain päästää tuskistaan, mutta minun pitää kitua hengiltä vaikka mitään ei ole enää tehtävissä”. Tuskallisesta kuolemasta oli inhimillisyys kaukana.
Uskon että suuri osa suomalaisista on valmis hyväksymään eutanasian, ainakin niiden tiukkojen kriteerin mukaan, jotka tässä aloitteessa on määritelty. Toivon, että kansalaisaloite etenee pian eduskunnan käsiteltäväksi.
Valitettavasti hyväkään palliatiivinen hoito ei aina lievitä viimeisten hetkien kärsimystä riittävästi. Aina kivunhoito ei myöskään ole hyvää, eikä silloin kuolemakaan ole ”hyvä”. Aloitteen yksi erinomainen vaatimus onkin se, että lain säätämisen ohella kunnat ja sairaanhoitopiirit velvoitetaan järjestämään adekvaattia ja korkeatasoista palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa kattavasti koko Suomessa.
Jokainen eutanasialain piiriin tuleva olisi muutoinkin kuolemassa sairauteensa pian. Kun vaihtoehdot ovat lopussa, nopeampi kuolema olisi inhimillistä ja armollista.
Intiaanien viisas sanonta toisen mokkasiineissa kävelemisestä pitää tässäkin keskustelussa paikkansa. Jos et vielä tänään ole elänytkään kuolemansairaan läheisen rinnalla, voi tulla eteen päivä, jolloin kysymys eutanasiasta tulee lähellesi.
Vaikka tuska ja suru menetyksestä painavat mielessä, ei kenenkään kohdalle toivo kuolemaa, jossa kituen matkataan kohti väistämätöntä. Kivunhoito kehittyy, mutta en tiedä kenen elämänlaatua viime metreillä parantaa olla nukutettuna tai morfiinilla huumattuna.
Elämän armolahjan rinnalle on uskallettava nostaa ajatus myös arvokkaasta kuolemasta, vaikka keskustelu elämän päättymisestä tuntuukin suomalaisessa keskustelukulttuurissa äkkiseltään vieraalta.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 
