Ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on välttää joutumista sotilaalliseen konfliktiin, totesi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta tällä viikolla valmistuneessa mietinnössään valtioneuvoston ulko- ja puolustuspoliittisesta selonteosta.
Tavoite on suorastaan erinomainen, mutta onko se myös realistinen? Vai onko Suomi omilla toimillaan kasvattanut riskiä joutua vedetyksi konfliktiin, joka ei suoranaisesti kosketa meitä?
Suomi on tehnyt – eduskunnan sivuuttaen – viime vuosina useita sitoumuksia, jotka kasvattavat vaaraa joutua mukaan konfliktiin Itämeren alueella. Sellaisia ovat osallistuminen Naton ja Yhdysvaltain harjoitustoimintaan, samoin Yhdysvaltojen kanssa solmittu yhteistyökirjaus puolustusyhteistyön syventämisestä.
Samaan sarjaan kuuluu viime hallituksen solmima isäntämaasopimus Naton kanssa. Sopimus on siitä erikoinen, ettei siitä ole edes virallista suomennosta, vaikka kyseessä voi olla erittäin kauaskantoinen asiakirja. Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri esimerkiksi on pitänyt mahdollisena tulkita sopimusta niin, että Suomi antoi vaivihkaa mahdollisuuden päästää Nato-joukkoja tai -toimintoja alueelleen tai salli läpikulun Suomen alueen kautta ”johonkin” (MOT 20.4.2015).
Toisaalla tässä lehdessä Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro arvioi Itämeren heikentyneen turvallisuustilanteen tiivistyvän Viron oman puolustuksen heikkouteen. Se ja muut Baltian maat hakevat turvallisuutta Natolta.
Suomi ei ole halunnut liittyä Natoon, jotta se ei joudu ottamaan vastuuta balttien puolustamisesta Venäjää vastaan. Näillä tuoreilla yhteistyösopimuksilla Suomi – ja myös Ruotsi – on mutkan kautta kuitenkin sidottu balttien puolustamiseen. Pahimmassa tapauksessa Suomi vedetään mukaan sotaan Venäjää vastaan.
Vasemmistoliitto varoitti tästä kehityksestä viikonloppuna. ”Suomen on osaltaan edistettävä sitä, että kansainväliset sopimukset koskettavat myös suurvaltojen toimia ja että Suomi ei kiristyneessä turvallisuustilanteessa joudu osapuoleksi jännitteiden syvenevään kierteeseen”, puoluevaltuusto vaati.
Se myös toisti perinteisen Nato-jäsenyydelle kielteisen kantansa, koska jäsenyys ”heikentäisi Suomen vakaata turvallisuusympäristöä”. Voi kuitenkin olla, että Nato-jäsenyyden merkitys tähän asiaan on jo ”ohitettu” ja Suomi on muilla sitoumuksillaan heikentänyt turvallisuuttaan itse.
Vaikka uuden vastakkainasettelun taustalla ovat Venäjän toimet Ukrainassa ja Krimillä, on myös sotilasliitto Naton lisääntynyt sotilaallinen toiminta Itämerellä lisännyt jännitteitä, vasemmistoliitto totesi.
Yleisen elämänkokemuksen mukaan riitaan tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Niin nytkin. Vain niistä toisen kelkkaan lähtemistä on syytä varoa.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
