Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump vahvisti tiistaina, että ExxonMobil-öljy-yhtiön pääjohtaja Rex Tillerson on hänen valintansa Yhdysvaltain seuraavaksi ulkoministeriksi.
Tillersonissa näyttävät kulminoituvan monet Trumpin tulevan hallinnon keskeiset piirteet: ymmärtävä suhde Venäjään, suuryhtiötausta ja siihen liittyvä mahdollinen intressiristiriita sekä nihkeä asenne ilmastopolitiikkaan.
Yhtiön mies
Rex Tillerson on toiminut Exxonin, sittemmin fuusioituneen ExxonMobilin palveluksessa 23-vuotiaasta lähtien
Rex Tillerson on 64-vuotias texasilainen öljymies, joka on tehnyt koko uransa Exxonin ja sen seuraajan ExxonMobilin palveluksessa alkaen tuotantoinsinöörin tehtävistä vuonna 1975.
Exxon ja Mobil fuusioituivat vuonna 1999, ja Tillersonista tuli uuden yhtiön varapääjohtaja. Pääjohtajaksi hän nousi vuonna 2006.
1990-luvun lopulta lähtien Tillersonin ura on kytkeytynyt läheisesti Venäjään. Vuodesta 1998 hän johti Exxon Neftegas -yhtiötä, joka vastasi Exxonin toiminnoista Venäjällä ja Kaspianmerellä. Sittemmin mukaan tulivat erityisesti intressit Sahalinilla ja Jäämerellä.
Vuonna 2011 ExxonMobil ja Venäjän merkittävin öljy-yhtiö Rosneft allekirjoittivat sopimuksen, jolla ExxonMobil pääsee mukaan Venäjän arktisten öljyvarojen hyödyntämiseen ja Rosneft pääsee investoijakumppaniksi amerikkalaisyhtiön kansainvälisissä toiminnoissa.
Sopimus joutui jäädytetyksi vuonna 2014, kun länsimaat asettivat Venäjälle talouspakotteita Krimin ja Ukrainan takia.
Läheinen suhde Rosneftiin
Tillerson on vuosien varrella ollut paljon yhteyksissä Vladimir Putinin kanssa, mutta erityisen läheisenä pidetään hänen suhdettaan Rosneftin pääjohtajaan Igor Setshiniin. Monet pitävät Setshiniä Kremlin ”silovikien” taustahahmona ja Venäjän mahtavimpana miehenä Putinin jälkeen.
Setshinin mukaan hän oli suunnitellut Tillersonin kanssa yhteistä moottoripyörämatkaa halki Yhdysvaltojen, ennen kuin sanktiot tulivat väliin. Setshin on myös henkilönä Yhdysvaltain sanktiolistalla.
Venäjän sanktioiden lopettamisella olisi valtava merkitys ExxonMobilille, joka Tillersonin arvion mukaan on menettänyt miljardi dollaria niiden takia. Tillerson on pääjohtajana kiivaasti ajanut pakotteiden poistamista.
Tillerson sai vuonna 2013 yhden korkeimmista kunniamerkeistä, joka Venäjällä voidaan ulkomaalaiselle myöntää, Ystävyyden kunniamerkin.
Jotta ei liioittelisi tämän kunnianosoituksen poikkeuksellisuutta, kannattaa huomata, että vuodesta 2001 lähtien sen on saanut myös esimerkiksi 20 suomalaista Pekka Herlinistä Eva-Riitta Siitoseen.
Tiukka paikka senaatissa
Tillersonin läheiset yhteydet Venäjään takaavat sen, ettei senaatin hyväksynnän saaminen nimitykselle ole läpihuutojuttu. Hän istunee senaatin kuultavana samaan aikaan kun tutkimukset Venäjän mahdollisesta vaikutuksesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ovat meneillään.
Republikaanien veteraanisenaattori John McCain on jo sanonut panevansa Tillersonin tiukoille, ja hänen mukanaan on ainakin toinen republikaani, Lindsey Graham. Mikäli he lopulta äänestävät Tillersonia vastaan, ja kaikki demokraatit tekevät niin, tarvitaan enää kolmas republikaanisenaattori kaatamaan nimitys.
Tillersonin valinta aiheuttanee toistaiseksi kiivaimman yhteenoton Trumpin ja republikaanien perinteisen valtavirran välillä.
Tillersonin saattaa joutua vastakkain myös Trumpin puolustusministeriksi valitseman James Mattisin kanssa, jonka näkemykset Venäjästä ovat kireämpiä.
Toisaalta Tillerson on saanut myös tukea valtavirran republikaaneilta. Ensimmäisenä häntä ehdotti Trumpille entinen ulkoministeri Condoleezza Rice, joka pian sai tukea toiselta entiseltä ulkoministeriltä James Bakerilta sekä entiseltä puolustusministeriltä Robert Gatesilta.
Epäily intressiristiriidasta
Tillersonin valinta suoraan suuryhtiön johdosta ulkoministeriksi nostaa esiin myös kysymyksen intressiristiriidoista. Venäjän sanktioiden poistaminen hyödyttäisi ExxonMobilia ja kasvattaisi siten Tillersonin eläkepottia.
Vaikka Tillerson valintansa jälkeen luultavasti myisi osuutensa ExxonMobilin eläkeohjelmasta, jää ilmaan epäily.
Myös Tillersonin republikaanisuosittelijoilla on kytkentänsä ExxonMobiliin. Bakerin lakiasiaintoimisto edustaa ExxonMobilia sekä venäläisiä öljy- ja kaasuyhtiöitä. Rice ja Gates ovat osakkaina ExxonMobilille palveluja myyvässä konsulttiyhtiössä.
ExxonMobilin mahtavuutta kuvaa se, että jos se olisi valtio, se olisi maailman 41. suurin talous. Sillä on toimintaa yli 50 maassa.
Exxon ja ilmastonmuutos
Jättimäisen öljy-yhtiön pääjohtajan valinta ulkoministeriksi viimeistelee ilmastoskeptikkojen värisuoran Trumpin hallinnossa. Trump näyttää valinneen jopa yllättävän samanmielisen joukon kaikille ilmastopolitiikan kannalta merkittäville paikoille.
Tillerson itse tosin sanoi lokakuussa ExxonMobilin olevan samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan ilmastonmuutoksen uhka on todellinen ja se vaatii todellisia toimia.
Monet pitävät tätä kuitenkin pelkkänä taktisena puheena eikä oikeana linjanmuutoksena.
Exxon on aiemmin paljastunut olleen vuosikymmeniä johtava taustavoima ja rahoittaja ilmastonmuutoksen kiistäjille.
Exxonin omat tiedemiehet varoittivat yhtiön johtoa ilmastonmuutoksesta ensimmäisen kerran vuonna 1977. Exxonin johto kuitenkin salasi raportit, joita sen tutkimusosasto tuotti myös myöhemmin.
New Yorkin osavaltion yleinen syyttäjä Erik Schneiderman on rakentamassa oikeusjuttua Exxonia vastaan sillä perusteella, että yhtiö on johtanut osakkeenomistajiaan harhaan valehdellessaan ilmastonmuutoksen riskeistä.
uutiskirje 
