Italian kansanäänestyksen tulos oli tuorein esimerkki siitä, että vuosia paisunut tyytymättömyys on jäänyt eliitiltä ja medialta huomaamatta. Nyt uumoillaan, että ensi vuoden vaalit Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa liittyvät samaan populismin, nationalismin ja muukalaisvihan voittokulkuun.
Donald Trumpin valinta presidentiksi oli mahdollista vain Yhdysvalloissa, mutta kaikkiaan meneillään on kansalaisten maailmanlaajuinen reaktio vuonna 1989 valloilleen päässyttä uusliberaalia globalisaatiota vastaan.
Nyt yllättäen myös perinteiset markkinoiden vapauden puolustajat Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja OECD ovat alkaneet vaatia valtiolle isompaa roolia talouden sääntelyssä ja valittaa, että eriarvoisuus jarruttaa kasvua.
Onko liian myöhäistä?
Yritetäänkö jarrutusta liian myöhään? Rahoitusmarkkinoiden kahlitseminen on äärettömän vaikeaa, varsinkin kun Trump haluaa poistaa vähätkin jäljellä olevat säännöt ja nostaa pankkiirit hallituksensa ytimeen.
Yli 20 vuotta markkinoita on pidetty talouden ja yhteiskunnan ainoana sallittuna toimijana. Perustuslakeihin kirjatut ihanteet – oikeudenmukaisuus, solidaarisuus, osallistuminen ja yhteistyö – on korvattu kilpailulla, rikastumisella ja yksilöllisyydellä. Maailman kaikkien kolkkien lapsia eivät yhdistä arvot vaan tavaramerkit. Kansalaiset ovat muuttuneet kuluttajiksi, ja automaatio ahmii yhä lisää hyviä työpaikkoja.
Nousevat populistipuolueet vastustavat kansainvälisiä sopimuksia. Trumpin hallinnossa ”globalisti” on vihollinen. Euroopan populistit ovat löytäneet kansainvälisissä asioissa yhteisen sävelen vain EU:n hajottamisesta ja Vladimir Putinin ihailusta.
Vampyyri veripankin vartijana
Herää kysymys, miten uudet voittajat aikovat korjata ongelmat, jotka uusliberaali globalisaatio on heidän äänestäjilleen aiheuttanut.
Trumpin tähänastiset henkilövalinnat synnyttävät vahvan mielikuvan Draculasta veripankin vartijana. Opetusministeriehdokas kannattaa koululaitoksen yksityistämistä, ja terveysministeri haluaa hajottaa julkisen terveydenhuollon. Neuvonantajat tulevat suuryrityksistä ja ovat usein monimiljonäärejä.
Vuodesta 1989 pyrkimyksenä on ollut markkinoiden vapauttaminen, valtion roolin minimoiminen ja sosiaalikulujen leikkaaminen. Poliittisen väittelyn kulttuuri on kuollut, ja nuoret ovat vetäytyneet samanmielisten kupliin internetissä, mikä edistää radikalisoitumista.
Historianvastaiset suuntaukset
Kehitys uhkaa pysähtyä, koska vallalla on yhtä aikaa useita historianvastaisia suuntauksia: Siirtolaisuutta torjutaan, vaikka väestön vanheneminen teollisuusmaissa syö tuottavuutta ja eläkkeitä. Tullimuureja rakennetaan uudelleen, mikä vähentää kauppaa ja nostaa kustannuksia. Veroparatiiseja ei panna kuriin, vaikka ne imevät 12 prosenttia koko maailman budjetista.
Historianvastaista on sekin, että rikkaat jatkavat rikastumistaan ja köyhät köyhtymistä: vuoden 2015 tilaston mukaan 62 rikkaimmalla on yhtä paljon omaisuutta kuin maapallon asukkaiden köyhemmällä puoliskolla eli 3,6 miljardilla ihmisellä. Ilmastonmuutosta vähätellään, vaikka sen torjunnassa ollaan jo pahasti myöhässä.
Kansainvälisiä sopimuksia ja yhteistyötä murennetaan. Nationalismi on nousussa Kiinassa, Intiassa, Japanissa, Venäjällä ja nyt myös USA:ssa. Aiemmin Yhdysvallat otti muiden vastustuksesta piittaamatta itselleen maailman vakauttajan roolin, nyt se haluaa ajatella vain itseään.
Olemme käännekohdassa
Olemme historian käännekohdassa. Takana on 70 vuotta kansainvälisen yhteistyön kasvua. On perustettu YK ja EU turvamaan rauhaa ja kehitystä sekä solmittu valtava määrä kansainvälisiä sopimuksia kaikilla elämänaloilla. Uusliberaali globalisaatio kuitenkin nosti markkinat keskiöön ihmisen sijasta.
Edessämme on Trumpien maailma, mutta vastaako se oikeasti ihmisten kokemiin ongelmiin? Ei vastaa. Kaiken perustaksi tarvitaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, demokratiaa ja osallistumista. Onko historiaa niin vaikea tulkita?
Kirjoittaja on IPS-uutistoimiston perustaja ja kunniapuheenjohtaja.
Huomenna Kansan Uutisissa: Vasemmistolainen globalisaatiokritiikki kiteytyi David C. Kortenin kirjassa Maailma yhtiöiden vallassa 1990-luvulla.
lehti 