Eduskunnan syysistuntokausi päättyi perinteisin menoin. Budjetista äänestettiin satoja kertoja, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei jaksettu enää käydä kunnon keskustelua. Lopuksi kuunneltiin joululauluja, juotiin kahvit ja lähdettiin helmikuuhun kestävälle tauolle.
Joulukahvien harmonia oli tällä kertaa näennäistä. Eduskunnan vuosi 2016 jää historiaan riitaisana. Ainahan opposition ja hallituksen välillä kipinöi, mutta nyt tunteet olivat tavallistakin enemmän pinnalla.
Syy repivään keskusteluun löytyy tietysti hallituksen poikkeuksellisesta politiikasta. Esitykset olivat suomalaisia eriarvoistavia osin historiallisella tavalla. Kansaneläkkeeseen ei ole ennen koskettu, mutta nyt on. Opintotukea leikattiin enemmän kuin koskaan. Työttömille tehtailtiin uusia rangaistuksia.
Kaikista näistä päätettiin hirveällä kiireellä ja osin yön hiljaisuudessa, koska budjetti annetaan eduskunnalle vasta syyskuun puolivälissä ja isot asiat kasautuvat päätettäväksi arvottomalla tavalla parina joulukuun viikkona.
Pinnaa ei kiristä vain politiikan sisältö, vaan myös tyyli. Totuutta venytetään hallituksessa surutta, ja nyt ei tarvitse edes mainita Timo Soinin vaaleja edeltäneitä lupauksia siitä, keneltä ei ainakaan leikata ja joilta nimenomaan leikataan.
Hyvä esimerkki on loppuvuoden talouskeskustelu. Suomen talous on alkanut pitkän taantuman jälkeen kasvaa. Pääministeri Juha Sipilä ja keskusta yleensä ottaa siitä härskisti kunniaa kilpailukykysopimukselle, joka ei edes ole voimassa vielä runsaaseen viikkoon.
Suomen Pankin joulukuussa julkaiseman arvion mukaan talouskasvua pitää yllä rakentamisen lisäksi kotimainen kulutus. Juuri siihen hallituksen pienituloisimmille osoittamat leikkaukset iskevät kipeimmin.
Tosin osallistuvathan suurituloisetkin ”talkoisiin”. ”Sitten kun te sanotte, että suurituloisia ei koske mikään: ministereiden palkkoja on leikattu 7 prosenttia”, julisti Soini eduskunnassa vuoden viimeisellä kyselytunnilla.
Eduskunnan kevätkaudesta voi povata vieläkin värikkäämpää. Heti kansanedustajien kokoontuessa ilmapiiriä alkavat sävyttää kuntavaalit, joihin on siinä vaiheessa kaksi kuukautta aikaa.
Oppositiota tyrmistytti jo syksyllä se, että hallitus aikoo pitää mahdollisista uusista leikkauksista päättävän kehysriihen vasta vaalien jälkeen. Tätä perustellaan teknisillä seikoilla. Uskokoon ken tahtoo. Oikeampi syy on se, että kaksi kolmesta hallituspuolueesta on matkalla vaalitappioon ja haluaa mennä vaaleihin sammutetuin lyhdyin.
Kaiken kaikkiaan Sipilän hallituksen ensimmäinen täysi vuosi kertoo politiikan palaamisesta politiikkaan. Enää kukaan ei voi syyttää puolueiden muistuttavan liikaa toisiaan. Nyt on vaihtoehtoja ja eri puolueissa taitavia kansanedustajia tuomaan ne julki.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
