Kun Anna Chapmanin vakoilurengas kärähdettyään Yhdysvalloissa palasi Moskovaan 2010, niin Vladimir Putin järjesti vankilasta vapautuneille illegaaleille sydämellisen vastaanoton ja osoitti heille kunnioitusta. Olivathan he eläneet sellaista salaista elämää, josta hän oli haaveillut murrosiässä. Yhdessä laulettiin vakoilijadekkarin Kevään 17 hetkeä tunnuslaulu, joka on pysynyt ”näkymättömän” rintaman taistelijoiden marseljeesina.
Jännäri innosti aikoinaan myös Putinin pyrkimään KGB:hen ja käänsi hänet pois ”španan”, työläiskaupunginosan katutappelijan uralta. Siitä tuli maailmankuvan perusta miehelle, joka nyttemmin on muuttunut yhä eristyneemmäksi ja vainoharhaisemmaksi.
Palvellessaan 1970-luvulta lähtien KGB:ssa Putin ei kyseenalaistanut tai epäillyt järjestelmää. Perestroika ei koskettanut häntä, mutta Dresdenin postilla hän näki järjestelmän romahtavan ja oppi pelkäämään levottomia ihmismassoja, jotka syöksevät johdon vallasta ja uhkaavat tahria kadut vereen.
Dresdenin postilla Putin näki järjestelmän romahtavan ja oppi pelkäämään levottomia ihmismassoja.
Palatessaan Pietariin Sobtšakin hallintoon hän loi itsestään vaikutelman pragmaatikkona ja ”uskollisena palvelijana”. Nyt huipulla olevaan ydinryhmään, Myersin termein ”hovimiehiin” hän tutustui siellä viimeistään 1992. Hän suojeli Sobtšakia ja sittemmin Jeltsiniä uhkaavilta korruptiosyytöksiltä. Erityisesti pääsyyttäjä Skuratovin härski nujertaminen vahvisti luottamusta häntä kohtaan.
Kuitenkin ilmeetön Putin petti patronuksensa Jeltsinin ja Berezovskin ja ohjasi Venäjän aivan muualle. Suunnitelma paljastui Hodorkovskin näytösoikeudenkäynnistä alkaen 2003. Nyt ollaan jo Krimillä, Itä-Ukrainassa ja Syyriassa.
Käänne vuonna 2007
Vuonna 2007 hän hylkäsi kohteliaisuuden ja maltillisuuden naamion ja alkoi rähjätä länsijohtajille, joiden oli yhä vaikeampi sietää röyhkeitä perättömiä lausuntoja ja piittaamattomuutta tosiasioista.
Häikäilemättömyys, itsetarkoituksellinen harhaanjohtaminen ja tylyys tulivat näkyviin. Hän yllätti usein alaisensa, teki päätöksiä lonkalta ja toteutti strategiaansa summamutikassa. Ukrainan lähtö omille teilleen on hänelle henkilökohtainen loukkaus, joka pitää kostaa.
Putin kiinnittyi nyt myös Ivan Iljinin konservatiivis-ortodoksiseen, valistuksen vastaiseen ajatteluun. Aiemmin pragmaattisessa sisäpiirissä sai jalansijaa mystinen euraasialaisuus, joka oikeuttaa voimapolitiikan ja vaikutusvyöhykkeet.
Vuoden 2008 talouskriisi oli mahdollisuus talouden uudistamiseen ja modernisoimiseen. Kuitenkin Putin suuntasi valtion ohjaukseen ja neuvostotyyppisiin valtiokeskeisiin projekteihin ja monopoleihin. Hän kokosi omat, Venäjän taloutta nykyään hallitsevat bulvaanioligarkkinsa vanhoista pietarilaisista ystävistä, jotka olivat kuin Putin: juroja, värittömiä, vaiteliaita ja ehdottoman uskollisia. Venäjän varallisuuden hallitsija Putin palkitsi ja rankaisi antamalla ja ottamalla.
Eristynyt hahmo
Palattuaan presidentiksi 2012 Putin karsi tietolähteittensä joukosta kaikki diplomaatit ja talousmiehet, jotka olisivat voineet varoittaa yllätysiskujen seurauksista. Ulkoministeri Lavrovkin joutuu useasti noloon tilanteeseen, kun häntä on pidetty pimeässä ja hän jää kiinni valheista.
Nykyään Putin on eristynyt hahmo, jonka yhteys ulkomaailmaan on heikko. Hän ei voi tunnustaa virheitään. Vallan kultin seurauksena johtajasta ja valtiosta on tullut erottamia. Kirjailija Vladimir Sorokin toteaa: ”Kaikki hänen pelkonsa, intohimonsa, heikkoutensa ja kompleksinsa tulevat osaksi valtion virallista linjaa”.
Filosofisempiin, paljastavampiin tai moralisoivimpiin venäläisiin kirjoittajiin kuten Mihail Bergiin, Anna Politkovskajaan, Masha Gesseniin tai Mihail Tsygariin verrattuna Myers tekee johtopäätöksiä varovaisesti ja perustaa ne tarkistetuille faktoille. Hänen takanaan ovat New York Timesin massiiviset taustatoimittaja- ja arkistoresurssit.
Niinpä Uusi tsaari esittää ensyklopedisen kattavan, objektiivisen kokonaiskuvan Putinin Venäjästä.
Steven Lee Myers: Uusi tsaari. Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä. Suomentanut Seppo Raudaskoski. Bazar 2016. 751 sivua.
uutiskirje 
