Oikeistopopulismin nousua Euroopassa ja Yhdysvalloissa selitetään hyvin usein merkkinä siitä, kuinka pettyneitä huono-osaiset ihmiset ovat vallitsevaan politiikkaan. Näin myös meillä Suomessa.
Huono-osaisuuden ja rasismin yhteenliittäminen on kuitenkin ongelmallista kahdesta syystä: oikeistopopulismin nousun on tehnyt mahdolliseksi hyväosaisten kannatus, hiljaisen enemmistön myötätunto, yleisen ilmapiirin kiristyminen ja rasismin normalisoituminen osaksi myös muiden kuin oikeistopopulististen puolueiden agendaa.
Miksi rasismia kuitenkin niin sinnikkäästi selitetään huono-osaisuudella? Väitän, että se on hyväosaisten ja etuoikeutettujen tapa oikeuttaa omaa moraalista paremmuuttaan. Ja samaan aikaan oikeistopopulistit itse hyödyntävät häikäilemättömästi selitysmallia, jossa maahanmuutto liitetään huono-osaisuuden kasvuun. Ja kun iskulause kuuluu ”Sinun köyhyytesi johtuu ’heistä’”, ohitetaan sopivasti esimerkiksi uusliberalistisen talouspolitiikan karut seuraukset ihmisten arjessa.
Rasismia tarkastellaan irrallaan sen rakenteellisista ja ideologisista yhteyksistä.
Rasismin ja huono-osaisuuden aukoton yhteenliittäminen on myös merkki sosiaalisesta etäännyttämisestä. Samalla kun rasismi liitetään yhteen ihmisryhmään, esimerkiksi kuviteltuun yhtenäiseen huono-osaisten joukkoon tai paikkakuntaan, tyypillisesti esimerkiksi Lieksaan tai Joensuuhun, vapautetaan muut ryhmät ja paikkakunnat pohtimasta rasismin läsnäoloa omassa toiminnassaan.
Pahimmillaan rasismin määritteleminen köyhyyden ilmentymänä näkyy niissä ulostuloissa, joissa naureskellaan esimerkiksi Rajat kiinni -marssiin osallistuvien ihmisten ulkonäölle ja habitukselle. Ajatuksena lienee rasismin naurunalaiseksi tekeminen, mutta se johtaakin helposti siihen, että ihmisille nauretaan. Tämä ei puolestaan ole omiaan lisäämään luottamusta ja dialogia eri ihmisryhmien välillä.
Ongelmallisinta rasismin selittämisessä huono-osaisuudella on kuitenkin se, että selitysmallissa rasismia tarkastellaan irrallaan sen rakenteellisista ja ideologisista yhteyksistä, jolloin rasismi ikään kuin muuttuu köyhän ihmisen ominaispiirteeksi. Tämä on puolestaan loukkaus niitä ihmisiä kohtaan, jotka elävät köyhyydessä: kaikki ihmiset eivät valitse rasistista maailmankatsomusta, eikä kaikki yhteiskunnallinen turhautuminen kanavoidu rasistisena toimintana ja asenteina.
Sen sijaan, että marginalisoimme rasismin tiettyjen ihmisten ominaispiirteiksi, meidän pitäisi analysoida, mitkä olosuhteet mahdollistavat rasismin ja oikeistopopulismin nousun. Vain tällöin voimme tarjota oikeita työkalua rasismia vastaan. Olisiko aika kaivaa historiankirjat esille?
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 