Pääministeri Juha Sipilän ”Ratkaisujen Suomi” -hallitus kulkee kriisistä kriisiin. Ei ole kahtakaan vuotta siitä, kun Sipilä julisti, että ”nyt me olemme yksi hallituspuolue, joka sorvaa yhteisen kantansa ulos, ja jonka takana sitten koko hallitus seisoo”.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin suurisuuntainen liikenneuudistus ei olisi voinut mennä tässäkään mielessä pahemmin pieleen. Ministeri suhmuroi ja hallituskumppanit olivat epätietoisia hankkeesta. Maanantaina vuoden kestänyt valmistelu pysäytettiin. Pääministeri ehti juuri ja juuri sitä ennen antaa Bernerille täyden tukensa. Käteen ei jäänyt kuin konsulttien yli 300 000 euron lasku.
On onnetonta, että ainoana ministerinä ilman erityisavustajaa toimiva Berner pääministerin siipien suojassa sählää tällä tavalla, sillä hänen selvityksessään esiin nostama asia on sinänsä vakava. Vain kaksi vuotta sitten työnsä päättänyt parlamentaarinen työryhmä totesi, että liikenneväylien korjausvelka on noin 2,4 miljardia euroa ja kasvaa noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin velka on siis 2,6 miljardia.
Berner on oikeassa siinä, että liikenteestä kerättävillä verotuloilla korjausvelan hoitaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Uudet autot kuluttavat vähemmän polttoainetta ja edessä on siirtyminen sähköisiin ajoneuvoihin. Bensaveron tuotto laskee vääjäämättä.
Kukaan ei kuitenkaan pystynyt osoittamaan, miten yhtiömalli ratkaisisi liikenneverkon rahoituksen. Berner sanoi, että kenenkään menot eivät kasva, mutta uutta rahaa tipahtaa jostakin miljardeja, vaikka välistä ottajiksi tulee lisäksi yksityisiä operaattoreita.
Kuulostaa siltä kuin ministeri olisi ollut hölmöläisten peittoa jatkamassa.
Tai Bernerin ja hänen suojelijansa Sipilän pakkomielteisesti toteuttaman vallankumouksen yhdeltä osalta, jossa koko Suomi pala kerrallaan muutetaan yhtiöksi.
Pään seinään hakkaamisen sijaan hallituksen olisi pitänyt tarttua jo keväällä 2015 Paula Risikon liikenne- ja kuntaministerinä johtaman työryhmän esityksiin. Kaikki eduskuntapuolueet sitoutuivat joulukuussa 2014 siihen, että korjausvelan kasvun pysäyttäminen vaatii perusväylänpitoon lisärahoitusta 100 miljoonaa euroa vuodessa ja korjausvelan vähentäminen lisäksi vähintään 50 miljoonaa euroa vuodessa.
Rahoitusmalleista työryhmä piti talousarviorahoitusta jatkossakin keskeisenä, mutta nosti sen täydentämiseksi esiin esimerkiksi elinkaarirahoituksen, valtion sisäisen lainan, liikennerahaston ja hyötyjä maksaa –mallin. Poliittinen yksimielisyys korjausvelan hoitamisesta on olemassa. Uusia komiteoita ei tarvita, vaan jo kuitattujen linjausten panemista täytäntöön.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 