Pintaa syvemmältä
Jos haluaa tietää, mitä Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessille todella kuuluu, sitä kannattaa kysyä Walajan kyläkaupan kassalta.
”Mikä ihmeen kahden valtion malli? Se on vain poliitikkojen puhetta”, nuori kassa-apulainen vastasi taannoin Al Jazeeran toimittajan esittämään kysymykseen.
Ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta on tällä hetkellä silkkaa fantasiaa.
Betlehemin kupeessa sijaitsevassa palestiinalaiskylässä tiedettiin paremmin. Walajan kylän naapurissa juutalaisten siirtokuntia laajennettiin palestiinalaisten omistamille maille, eikä kylässä kukaan enää kuvitellut, että Israelin hallitus suostuisi itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamiseen näille maille.
”Ne, jotka yhä uskovat kahden valtion malliin, ovat joko hulluja, valehtelijoita tai sitten he eivät ole koskaan käyneet täällä paikan päällä katsomassa tilannetta omin silmin.”
Poliitikot, diplomaatit ja maailman mediat ovat kuitenkin puhuneet kahden valtion mallista Lähi-idän rauhanprosessin keskeisenä päämääränä kohta neljännesvuosisadan ajan. 137 YK:n jäsenmaata on vieläpä tunnustanut itsenäisen Palestiinan valtion.
Mutta mitään kunnollista Palestiinan valtiota ei ole olemassa. Palestiinalaishallinnon kontrolloimat saarekkeet miehitetyllä Länsirannalla ovat kuin Etelä-Afrikan rotuerottelukauden aikaiset bantustanit apartheidmuurin reunustamien juutalaissiirtokuntien välissä.
Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia koko Länsirannan alueesta. Oslon rauhansopimuksen mukaan alueen pohjavedestä vain 17 prosenttia kuuluu palestiinalaisille.
Tilanteen irvokkuutta lisää se, että juutalaissiirtokuntien rakennustyömailla työskentelevät palestiinalaiset rakennusmiehet, joilla ei ole töitä muualla Länsirannalla.
Rakennusmiehet puolustautuvat arvostelijoita vastaan muistuttamalla, että palestiinalaisalueen rikkaimpiin kuuluvat liikemiehet ovat toimittaneet sementtiä Länsirannan alueita halkovan suojamuurin rakentamiseen, heidän joukossaan myös palestiinalaishallinnon entinen pääministeri.
Israelin ja palestiinalaisten välillä ei ole käyty minkäänlaisia rauhanneuvotteluja muutamaan vuoteen. Viime viikkojen aikana Israelin ja Palestiinan tilanteessa on kuitenkin nähty uusia käänteitä, pitkälti reaktiona Donald Trumpin valintaan Yhdysvaltojen presidentiksi. Vaalikampanjan aikana Trump kutsui itseään Israelin parhaaksi ystäväksi.
Joulun aatonaattona YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, joka tuomitsee siirtokuntien rakentamisen miehitetylle Länsirannalle. Rakennustöiden keskeyttäminen oli päätöslauselman mukaan ”ehdottoman tärkeää kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi”.
Yhdysvallat ei tällä kertaa käyttänyt veto-oikeuttaan päätöslauselman kumoamiseksi, vaan äänesti tyhjää. Barack Obaman väistyvän hallinnon puolelta ele oli lähinnä symbolinen, sillä vain kolme kuukautta aiemmin Obama allekirjoitti sopimuksen 38 miljardin dollarin sotilasavusta Israelille.
Välittömästi Trumpin virkaanastujaisten jälkeen Israel puolestaan hyväksyi suunnitelman uusien asuntojen rakentamisesta Itä-Jerusalemin juutalaissiirtokuntiin.
Edellisellä viikolla palestiinalaisjärjestöt Fatah ja Hamas kävivät Moskovassa neuvotteluja yhteishallituksesta, jonka keskeisenä tehtävänä olisi järjestää vaalit ensi kesänä.
Palestiinalaisalueilla pidettiin vaalit viimeksi vuonna 2006, jolloin islamistipuolue Hamas monien yllätykseksi voitti enemmistön parlamentissa. Seuraavana vuonna Hamasin taistelijat ottivat haltuunsa Gazan alueen. Länsirannan palestiinalaisalueet jäivät Fatahin hallinnon alaisuuteen.
Fatah ja sen johtaja, presidentti Mahmud Abbas eivät ole suuressa suosiossa palestiinalaisten keskuudessa. Monien mielestä Abbas on pitänyt liian pitkään kiinni kahden valtion malliin tähtäävästä rauhanprosessista, joka on palestiinalaisalueilla hyödyttänyt vain pientä poliitikkojen ja liikemiesten eliittiä. Abbasin varsinainen toimikausi päättyi jo vuonna 2009.
Johtavien palestiinalaispuolueiden yhteishallituksen voisi kuvitella vahvistavan palestiinalaisten neuvotteluasetelmia. Israel saattaa kuitenkin kieltäytyä neuvotteluista Hamasin kanssa, jota se pitää terroristijärjestönä.
Mistä palestiinalaiset sitten oikein neuvottelisivat Israelin kanssa nyt kun Donald Trumpin vaalivoitto on kasvattanut entisestään Israelin hallituksen itsevarmuutta?
Palestiinalainen filosofian professori ja palestiinalaishallinnon entinen Jerusalemin edustaja Sari Nusseibeh kehottaa pohtimaan uusia keskustelunavauksia.
Nusseibehin mielestä kahden valtion malli ja ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta ovat tällä hetkellä silkkaa fantasiaa. Entäpä jos palestiinalaiset suostuisivat siihen, että Israel liittäisi miehitetyt alueet virallisesti osaksi Israelia? Myönnytyksen ehtona olisi, että Israel samalla antaisi Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaisille täydet kansalaisoikeudet, ennen muuta vapauden liikkua, asua ja työskennellä joka puolella maata.
uutiskirje 
