Trumpin virkaanastujaisista ei ole kulunut kuukauttakaan, ja vimma, jolla hän on alkanut lunastaa vaalilupauksiaan, on jo kohahduttanut maailmaa. Vaikka läheskään kaikki eivät pitäneet Trumpin uhoa pelkkänä vaalipuheena, on ajatus Yhdysvalloista länsimaisena demokratiana meissä niin syvällä, että muutosten nopeus hämmästyttää.
Jo virkaanastujaispäivänä Valkoisen talon nettisivuilta poistettiin esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, alkuperäiskansoja tai ilmastonmuutosta käsittelevät alasivut. Lisäksi Trump, yhdessä usean muun miehen kanssa, kielsi abortista kertomisen kaikilta niiltä kehitysyhteistyöjärjestöiltä, jotka saavat Yhdysvalloilta rahoitusta. Viimeisimpänä päätöksenään Trump antoi määräyksen perua viisumit ihmisiltä, jotka ovat tiettyjen maiden kansalaisia, kaksoiskansalaisia tai syntyneet jossain näistä maista.
Trumpin tekojen kauhistelu on varsin luontainen reaktio hänen politiikkaansa, mutta varsinkin häneen vahvasti liittyvän äärioikeistolaisen ”alt right” -liikkeen luulisi olevan meille suomalaisille jo varsin tuttua kauraa. Vasemmiston maailmanpoliittisen työryhmän jäsen Tatu Ahponen kyseli viime viikolla Facebookissa, eikö nettiin perustuva laitaoikeistolainen liike, ”tieteellinen rasismi”, huumoriksi väitetty natsisymboliikan viljely ja ironinen suuren johtajan, tai mestarin, palvominen kuulosta mitenkään tutulta?
Kun perussuomalaisten ensi kesän puoluekokouksen jälkeen Suomessa voi hyvin olla ministerinä täkäläisen äärioikeiston johtohahmo Jussi Halla-aho, emme taida olla niin kovin kaukana jenkeistä, jotka ”antoivat Trumpin nousta valtaan”.
Miten trumpismiin ja halla-aholaisuuteen tulisi vastata kamppailussa, jossa näyttää pärjäävän se, jonka kannattajakunta on viitseliäintä toistamaan oppivanhempiensa sanomaa? Voiko vihan voittaa rakkaudella ja fasismin halata kuoliaaksi?
Pelkäämme vasemmistossa leimautuvamme ei-liikkeeksi, vaikka asioiden ja ilmiöiden kategorinen vastustaminen on ollut kantavia voimia niin perussuomalaisten kuin Trumpinkin matkalla valtaan. Kun rasismin ja fasismin osoittelu ei näytä johtavan mihinkään, on pohdittava keinoja vastustaa niitä omilla säännöillämme suunnaten sanomamme suurelle yleisölle eikä oikeistopopulisteille. Kun ökymiljönääri osoittaa heille vihollisen, joka näyttää erilaiselta ja vie heidän hyvinvointinsa, me voimme osoittaa ökymiljönääriä, joka sen hyvinvoinnin oikeastaan vie.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
uutiskirje 