Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat ovat parina viime vuonna löytäneet joukon aiemmin tieteelle tuntemattomia eläinlajeja. Niihin kuuluva esimerkiksi Rattus detentus -rotta, Clistopyga caramba -pistiäinen, Varanus semotus -varaani ja huovuttava pistiäislaji.
Maapallon luonnon monimuotoisuuden vielä heikosta tuntemuksesta kertoo se, että tutkijat nimeävät joka vuosi noin 18 000 tieteelle uutta eliölajia. Tieteelle tuntemattomia eläin- ja kasvilajeja löytyy erityisesti valtameristä ja lähellä päiväntasaajaa sijaitsevista sademetsistä.
Suurin osa uusista lajilöydöistä jää vain akateemisen maailman tietoisuuteen, mutta suomalaislöydöt ovat herättäneet paljon huomiota myös mediassa ja blogeissa.
Uuden rottalajin löytyminen valittiin alkuvuodesta yhdysvaltalaisessa Discover-lehdessä vuoden 2016 sadan parhaimman tiedeuutisen joukkoon. Pistiäislöytö nostettiin esiin lukuisten blogien lisäksi esimerkiksi The Daily Mail -lehden jutussa. Varaanista ja rotasta raportoitiin muun muassa Washington Postissa, The Guardianissa, The Telegraphissa ja El Mundossa.
– Tieteelle uusien lajien löytäminen ja nimeämien ovat pitkiä prosesseja. Uusien lajilöytöjen takana saattaa olla esimerkiksi pitkiä tutkimusjaksoja maastossa, jolloin lajeja etsitään kaukana kotimaasta. Maastotöiden jälkeen alkaa muu tieteellinen työ, jonka aikana laji tutkitaan laboratoriossa, kuvataan, nimetään, luokitellaan ja julkaistaan kansainvälisissä tiedesarjoissa. Kovasta työstä huolimatta valtaosa uusista lajeista jää usein vain tiedeyhteisön tietoon, kertovat löydöt tehneet Valter Weijola ja Ilari E. Sääksjärvi Turun yliopistosta.
Ulkonäkö voi nousta uutiseksi
Silloin tällöin uudet eläin- ja kasvilajit nousevat suosituiksi. Usein suosion takana ovat esimerkiksi uuden lajin erikoinen ulkonäkö, mielenkiintoinen käyttäytyminen tai merkityksellisyys ihmisen kannalta.
Perinteisesti suuren yleisön suosioon ovat nousseet esimerkiksi sukupuuttoon kuolleet ihmis- ja dinosauruslajit. Lisäksi huomiota ovat saaneet lajit, jotka on nimetty presidenttien, laulajien tai urheilutähtien mukaan.
Erikoisia eläinlajeja löytyy myös Suomesta. Viime vuonna biodiversiteettiyksikön tutkijat Niclas Fritzén ja Sääksjärvi tutkivat suomalaista loispistiäislajia ja osoittivat sen huovuttavan hämähäkinseittiä huovutusneulaksi kehittyneen munanasettimensa avulla. Erikoinen eläinlöytö nousi nopeasti esille kansainvälisessä mediassa ja uutisoitiin esimerkiksi Science-tiedelehden ja BBC:n nettisivuilla sekä The Scientist- ja The Atlantic -lehdissä.
– On hienoa, että lajilöydöt herättävät kiinnostusta myös suuressa yleisössä. Se kiinnittää lukijoiden huomion siihen tosiasiaan, että tunnemme oman kotiplaneettamme vielä todella huonosti. Samanaikaisesti lajeja häviää ihmisen toimesta yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kiinnostus erikoisia lajilöytöjä kohtaan lisää toivottavasti ihmisten intoa suojella uhanalaisia ekosysteemejä ja niiden asukkaita. Meille tutkijoille se on ehkä suurin toive pitkäkestoisen työpanoksen jälkeen, Weijola ja Sääksjärvi sanovat.
Saareen eristäytynyt rotta
Suomalaislöydöistä Rattus detentus -jättirotta elää ainoastaan Papua-Uuden-Guinean syrjäisellä Manus-saarella. Saareen eristäytyneestä rotasta on kehittynyt Uudessa-Guineassa ja Australiassa eläviä sukulaisiaan isompi, ja se onkin suurikokoisimpia Rattus-suvun edustajia maailmassa. Lajin elintavoista tiedetään hyvin vähän.
Caramba-pistiäisen takaruumiin kärki muistuttaa muurahaista – sillä on eräällä tavalla kaksi päätä. Pistiäinen käyttää sitä todennäköisesti pelotellakseen pois muniaan suojelevia hämähäkkiemoja. Hämähäkin lähdettyä pakoon, caramba-pistiäinen loisii sen munat. Laji tunnetaan ainoastaan Perun Amazonian ja Andien väliseltä vuorovaikutusvyöhykkeeltä. Lajinimi caramba viittaa espanjankieliseen huudahdukseen ”Ay caramba!”. Se kuvaa hyvin tutkijoiden tunteita lajin löytöhetkellä.
Mussau-saarella kotoperäinen sinihäntävaraani (Varanus semotus) on isokokoinen, älykäs ja aktiivinen lisko joka toimii syrjäisen saaren huippupetona. Laji kuuluu Tyynenmeren varaaneihin, jotka ovat huonoimmin tunnettuja maalla eläviä suurikokoisia selkärankaisia. Useimmat lajit ovat hyvin salaperäisiä ja elävät vaikeakulkuisilla alueilla Uudessa-Guineassa, Molukeissa ja Salomonsaarilla.
Trooppiset sademetsät peittävät vain 6 prosenttia maapallon maapinta-alasta, mutta niissä elää arviolta 50 prosenttia maalla elävistä eliölajeista. Valtaosa näistä lajeista on vielä tieteelle tuntemattomia.
uutiskirje 
