Keskituloinen säästää lääkkeisiin

Helsingin Kontulassa asuva Pirkko Lindholm säästää ruuasta saadakseen hankittua lääkkeensä.

– Lääkkeet ovat elintärkeät, hän perustelee.

70-vuotias Lindholm sairastaa diabetesta, sarjallista päänsärkyä, verenpainetautia, reumaa ja osteoporoosia. Häneltä on leikattu syöpä ja polviin on asennettu uudet nivelet.

– Mulla on kaikki lastentaudit, tekstiilialalta eläkkeelle jäänyt Lindholm naureskelee.

Päänsärky on uusin. Hänelle määrättiin viisi lääkettä ja särky saatiin loppumaan.

– Kun on monisairas, lääkkeitä on paljon ja nehän ovat kalliita, hän sanoo.

50 euron omavastuu tulee täyteen vuoden ensimmäisellä apteekkireissulla.

Lindholmin mielestä yli 600 euron lääkekatto on kova.

– Täytyy selvitä muusta vähemmällä. Säästän ruuasta enkä kuluta mihinkään tai käy missään, vain uimassa ja jumpassa, jotta saisin jalat parempaan kuntoon.

Lindholm sanoo syövänsä hyvin, vaikka juuri muusta kuin ruuasta ei voi säästää.

– Voin valmistaa hyvää perusruokaa. Katson hinnat tarkkaan, käytän tarjoukset hyväkseni ja kyllä minulle viimeisen käyttöpäivän kinkkumakkara kelpaa, jos on tyrkyllä. Sehän on vielä ihan hyvää.

Lääkkeitä ei saa osamaksulla

Lääkekorvauksiin viime ja tänä vuonna tulleet muutokset ovat yhä yllättäneet lääkkeiden ostajat. 50 euron omavastuu reseptilääkkeissä sai monen pienituloisen talouden sekaisin tammikuussa.

Keskituloisellakin voi olla alkuvuodesta taloudellisesti hankala tilanne, jos joutuu hankkimaan kalliita lääkkeitä. Näin on esimerkiksi helsinkiläisellä projektikoordinaattorilla Miina Kajoksella, joka sairastaa reumaa. Hänen talouteensa omavastuu ei vaikuta tuon taivaallista, sillä se on pieni osa vuoden ensimmäisen lääkeostoksen summasta. 605 euron lääkekatto tulee kerralla täyteen.

– Biologiset reumalääkkeet on julmetun kalliita, ilman korvauksia ne maksaisivat 10 000-15 000 euroa vuodessa, hän kertoo.

Kajoksen reumalääkkeiden korvausprosentti on 65.

– Olen palkkatyössä, mutta monesti on käynyt niin, että olen saanut vaikkapa vasta huhtikuussa kerättyä rahaa riittävästi lääkkeiden ostamiseen, kun pitää olla se yli 600 euroa kerralla lyödä pöytään, kahden alakouluikäisen lapsen äiti kertoo.

– Tietääkseni apteekit eivät anna osamaksulla lääkkeitä. Kelakaan ei suostu pilkkomaan maksukaton maksamista pidemmälle ajalle, mikä voisi vähän helpottaa tilannetta.

Ensimmäisten ostosten jälkeen lääkkeet ovat hänelle maksuttomia loppuvuoden lukuunottamatta 2,5 euron ostokertakohtaista omavastuuta.

Mitä Kajos sitten tekee, kun ei voi ostaa lääkkeitään?

– Pidennän annosväliä. Kipulääkkeiden tarve lisääntyy näinä aikoina, hän kertoo.

Kajoksen lääkkeet ovat nyt halpenemassa, kun ensimmäiset patentit ovat vapautuneet ja on tullut rinnakkaisvalmisteita.

– Vasta muutamista biologisista lääkkeistä on kehitetty halvempi versio, ja muiden osalta jouduttaneen odottamaan vielä vuosia, Kajos kertoo.

– Mutta jos hinnan suhteuttaa siihen, että välttää työkyvyn menetyksen ja tekonivelien asentamisen, eivät lääkkeet sittenkään ole kauhean kalliita.

Kajos korostaa sitä, että tietää olevansa etuoikeutettu ja onnekkaassa asemassa, kun ylipäätään saa biologisia lääkkeitä.

– Monet reumapotilaat odottavat pitkään, että saisivat oikeuden biologisiin lääkkeisiin.

Joissakin tapauksissa reuma saadaan pysähtymään biologisilla lääkkeillä ja lääkkeet voidaan jopa lopettaa, mikä ei ole ollut reumaa sairastavilla mahdollista ennen.

Lisää apteekkikäyntejä

Kajos pitää lääkekorvausjärjestelmää monimutkaisena.

– Uutena asiana tuli myös toimitusvälien lyhentäminen. Kalliita lääkkeitä, kuten minun reumalääkettäni, ei anneta kuin kuukauden annos kerralla. Kun ennen kävin apteekissa hakemassa sitä neljä kertaa vuodessa, nyt käyn 12 kertaa.

Kajoksella todettiin vastikään myös epilepsia. Siihen sopiva lääkitys on vielä haussa ja erilaisia terveydenhuollon käyntejä – lääkäriä, fysioterapiaa, kontrolleja – riittää.

– Ei siihen kaipaisi enää lisää apteekkireissuja.

Toimitusvälimuutosta perustellaan sillä, että se vähentäisi lääkkeiden hamstraamista.

– Vaikea uskoa, että kukaan turhaan ostaisi kalliita lääkkeitä. Minunkin lääkkeissäni on aikamoinen kynnys ylipäätään päästä aloittamaan niitä. Lisäksi ne ovat uusia lääkkeitä eikä niiden pitkäaikaisvaikutuksia vielä voida täysin tietää. Niiden vuoksi vastustuskyky heikkenee ja joutuu muun muassa ottamaan ylimääräisiä rokotuksia.

Enemmän turhia lääkkeitä kertyy Kajoksen arvion mukaan siksi, että monissa lääkkeissä pienet pakkauskoot eivät ole korvauksen piirissä.

– Itsekin joudun jatkuvasti huolehtimaan siitä, että lääkärit määräisivät sellaisia pakkauskokoja, jotka ovat korvauksen piirissä. Tulee pyydettyä isompi pakkaus varsinkin, jos lääke säilyy kauan.

Hän odottelee parhaillaan Kelasta päätöstä siitä, että saa epilepsialääkkeensä sataprosenttisesti korvattavaksi.

– Täytyy toivoa, että päätös ehtii ennen kuin lääkkeet loppuvat, jotta saan seuraavan satsin täydellä korvauksella. Onneksi nämä lääkkeet eivät ole niin kalliita, ja korvauksen voi saada myös takautuvasti.

Lääkekuluja kasvattaa myös pyrkimys lääkkeiden käsikaupan lisäämiseen.

– Esimerkiksi antihistamiineja ei nykyisin mielellään määrätä reseptillä, kun niitä kerran saa käsikauppalääkkeinä. Tätä perustellaan sillä, että tarve on niin yleinen eivätkä ne paljoa maksa. Mutta kyllä nekin ovat merkittävä menoerä, jos on muutenkin paljon lääkemenoja. Tutkimuksethan osoittavat, että pienituloisimmilla on isoimmat terveydenhuolto- ja lääkekulut.

Kajos pitää isona ongelmana myös sitä, että lääkekorvausten luokitteluja muutetaan jatkuvasti ja sopivaksi todettu lääke voi hävitä korvattavien listalta.

– Korvattavaksi saatetaan sitten luokitella vaikkapa joku yhdistelmäversio, jossa on jotain itselle turhaa ainetta, mutta jota kannattaa lääkekorvausten vuoksi käyttää. Se on älytöntä.

Neljästä eurosta viiteen kymppiin

Helsingin Mellunmäessä asuva Kari Seppälä pitää lääkekorvausten muutoksia sekavina.

– Apteekissakin tuntuvat olevan hämillään.

Hän osti ennen vuodenvaihdetta kolmen kuukauden diabetes-lääkkeet, joten vielä ei ole konkretisoitunut niiden lääkekorvauksiin tälle vuodelle voimaan tulleet muutokset. Muutokset koskettavat koviten juuri niitä diabeetikkoja, joiden lääke ei ole insuliinia.

Viime vuonna Seppälän lääke oli sataprosenttisesti korvattava ja hän maksoi neljä ja puoli euroa kertaostolta. Nyt hän maksaa ostokertakohtaisen omavastuun päälle 35 prosenttia niiden hinnasta. Omavastuu putoaa 2,5 euroon, kun lääkekatto täyttyy.

Aiemmin lääkkeisiin ei Seppälän mielestä ole mennyt kohtuuttomasti rahaa.

– Viime vuonna kolmen kuukauden satsi oli oli 4,5 euroa, nyt se on 54,06 euroa. Se tekee runsaat pari sataa euroa nousua hintaan vuodessa, hän laskee.

Apteekissa saa hypätä usein, vaikka Seppälän lääkkeissä on pitkät reseptit eivätkä toimitusvälin muutokset vaikuta niihin.

– Pakkauksissa on vähän eri määrät lääkkeitä ja ne loppuvat eri aikoina, joten niitä saa hakea vähän väliä.

Itseaiheutettua?

Seppälä pyrkii eroon diabeteksestään, jota vointi olisi parempi. Painoa hän on onnistunut jo pudottamaan kymmenen kiloa.

Häntä häiritsee myös keskustelu itseaiheutetuista sairauksista.

– Kakkostyypin diabetestahan sanotaan itseaiheutetuksi, mutta ei se aina sitä ole. Minullakin kyseessä ovat myös perintötekijät, hän sanoo.

– Eikös yhtä hyvin voi sanoa, että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää tai laskettelurinteessä murtunut jalka on itseaiheutettu?

Painon pudotus on toiminut. Sokeriarvot ovat laskeneet lähes normaalille tasolle.

– Jos ne pysyvät siellä, ehkä pääsen kokonaan lääkityksestä eroon. Se on toiveeni.