Saako presidentinvaalikampanjassa puhua muusta kuin perinteisestä puolustuspolitiikasta? Kysytäänkö vasemmistolaiselta ehdokkaalta muustakin kuin pakotteista ja Venäjästä? Jää nähtäväksi.
Pakotekysymyksestä nousi sen verran keskustelua, että lienee hyvä todeta muutama asia suoraan:
Kansainvälisen oikeuden rikkomista Ukrainassa ja Krimillä ei voi hyväksyä. On täysin selvää, ettei pakotteista voida luopua, ennen kuin Minskin sopimus on pantu täytäntöön. Tätä linjaa olen edustanut Euroopan parlamentissa, ja tätä linjaa haluan myös Suomen presidentin edustavan.
Mielipide on ilmaistu, mutta ihmisten kärsimys ja kuolema jatkuu.
Euroopan parlamentissa syyllisten etsiminen on tullut liiankin tutuksi: osapuolet niin Ukrainassa kuin vaikkapa Syyriassakin perustelevat tekojaan jonkun toisen väärillä teoilla, ja parlamentissa poliittiset ryhmät ja ryhmien sisällä eri ryhmittymät kallistuvat sitten kuka minkäkin tahon puolelle, kun resoluutioita rustataan.
Itse ajattelen, että Suomen ei pidä esittää tuomaria tai valita puolia suurvaltakonflikteissa vaan vaatia jokaiselta valtiolta johdonmukaisesti kansainvälisen oikeuden kunnioittamista. Näin ajattelen myös meppinä Euroopan parlamentissa, ja välillä se on vaatinut tyhjän äänestämistä, kun yhdessä resoluutiossa syytetään yhtä ja toisessa toista.
Pakotteet eivät ole ratkaisseet Ukrainan ja Krimin tilannetta. Mielipide on ilmaistu, mutta ihmisten kärsimys ja kuolema jatkuu. Venäjän opposition ja kansalaisjärjestöjen ahdinko jatkuu. Kenelläkään ei nyt tunnu olevan avaimia tilanteen avaamiseksi, enkä tiedä, onko enää puolueetonta tahoa, joka kykenisi tilannetta sovittelemaan?
Kukaan tuskin haluaa jäädyttää konfliktia lopullisesti tai kärjistää tilannetta laajentuvaan sotimiseen.
Nyt me katselemme pakotteiden raosta, kun ihmisten tappaminen jatkuu, eikä sopimuksia noudateta. Ajatukseni on, että pakotekeskustelua voisi käyttää tienä päästä eteenpäin Minskin sopimuksen voimaansaattamiseksi ja tilanteen konkreettiseksi rauhoittamiseksi. Muitakin ideoita saa esittää, kenellä niitä on.
Niin Euroopalla kuin koko maailmalla on ratkaistavana moninaisia, monimutkaisia ongelmia, kuten työttömyys, eriarvoisuus, ilmastonmuutos, globaali nälänhätä ja köyhyys. Kiihtyvä vastakkainasettelu tai asevarustelu eivät näiden kriisien ratkaisua edistä, vaan jokainen maa tarvitaan mukaan rauhaa edistävään ongelmien ratkaisuun.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 
