Kansainvälinen Solidaarisuustyö vaatii Suomea kunnioittamaan alkuperäiskansojen oikeuksia. Nyt tämä ei toteudu. Viimeisin esimerkki on eduskunnan hyväksymä Tenojoen kalastussopimus. Järjestön mukaan ”suojelun” nimissä paikallisen väestön kalastusoikeuksia siirretään ulkopaikkakuntalaisille mökinomistajille ja perinteisten pyyntimenetelmien käyttö kielletään lähes täysin.
– Sopimus on jälleen uusi askel pitkässä jatkumossa, jossa Suomi on heikentänyt kerta toisensa jälkeen saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana tai kieltäytynyt panemasta toimeen kansainvälisiä sopimuksia näiden oikeuksien vahvistamiseksi, sanoo Kansainvälisen solidaarisuustyön hallituksen jäsen, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Anni Ahlakorpi.
Kansainvälinen solidaarisuustyö painottaa, että alkuperäiskansapolitiikkaa on tarkasteltava myös kokonaisuutena. Suomen nykyisen hallituksen kehityspolitiikkaa leimaa yleisempi kielteinen asenne alkuperäiskansoja kohtaan. Esimerkkinä tästä on Sipilän hallituksen kehityspoliittinen käänne, joka merkitsi yksityisen sektorin investointien painottamista paikallistason vahvistamisen kustannuksella. Tämä merkitsee hyvin monissa tapauksissa alkuperäiskansojen oikeuksien polkemista, Kansainvälinen Solidaarisuustyö toteaa.
Valtavat resurssit saaneen Finnfundin rahoittamien yksityisen sektorin hankkeiden luonne alkuperäiskansojen oikeuksien sivuuttajina on noussut esille ainakin Hondurasin Lenca-kansan ja Kenian Turkana-järven heimojen tapauksissa.
– Suomi periaatteessa edistää alkuperäiskansojen asiaa esimerkiksi YK-elimissä, mutta käytännön teot puhuvat toista. Suomen linjaksi on muodostumassa kaksoisstandardi, jossa yksityisen sektorin hanketoiminta toimii usein niitä tavoitteita vastaan, joita Suomi sanoo toisilla foorumeilla edistävänsä, toteaa Kansainvälisen solidaarisuustyön puheenjohtaja Joonas Kinnunen.
Sipilän hallituksen kehityspoliittisiin selontekoihin ei ole kirjattu edellisen hallituksen kehityspoliittisen ohjelman painottamaa alkuperäiskansojen yhteisöjen omien selviytymiskeinojen ja luonnonvarojen käyttöä koskevan päätöksenteon vahvistamista.
”Resursseja suuryritysten käyttöön”
Kansainvälinen solidaarisuustyö arvioi, että kirjauksen puuttuminen on tarkoituksellista, koska yksityistä sektoria painottava kehityspolitiikka perustuu usein pyrkimyksiin siirtää resursseja suuryritysten käyttöön.
– Esimerkiksi Finnfundin hankkeiden yhteydessä puhutaan paljon kestävyydestä. Todellinen kestävyys kuitenkin lähtee paikallisväestön oikeuksista ja luonnonvaroja koskevan demokraattisen päätöksenteon edistämisestä, Kinnunen sanoo.
Kansainvälinen Solidaarisuustyö katsoo, että Suomen tulisi johdonmukaisesti vahvistaa kaikkien alkuperäiskansojen poliittisia oikeuksia ja oikeuksia päättää paikallisten luonnonvarojen käytöstä. Näin Suomen toiminta voisi vastata paremmin imagoa, jota Suomi mielellään pitää yllä esimerkiksi YK-foorumeilla.
– Alkuperäiskansojen oikeuksien johdonmukainen edistäminen tarkoittaa myös sitä, että saamelaisten oikeuksien saattaminen kuntoon voi tarjota Suomen valtiolle toimintamalleja myös paremman kehityspolitiikan muotoiluun, Kinnunen sanoo.
Kansainvälinen Solidaarisuustyö on kehitysyhteistyötä ja -politiikkaa tekevä solidaarisuusjärjestö, jonka toiminnassa korostuvat maattomat kansat ja oikeudenmukaisempi talousjärjestelmä.
uutiskirje 
