Kuvataiteilija vanhaa pelastamassa

Kuvataiteilija Sinikka Eirola, minkä vuoksi päätit opiskella rakennusrestaurointiartesaaniksi?

– Olen aina ihaillut vanhaa rakennuskantaa ja taitavasti tehtyjä, harkittuja yksityiskohtia, jotka muodostavat upeita kokonaisuuksia. Muutimme pian kuvataiteilijaksi valmistumiseni jälkeen Siikajoelle Paavolan kylään, kunnostusta vaativaan noin sata vuotta vanhaan kunnanvirastoon.

– Muutettuamme selvitin miten vanhoja taloja tulisi korjata ja sitä mukaa kun tutkin asiaa sitä enemmän tunsin vastuuta siitä, että kaikki tehdään oikein, ettei pilata rakennuksen historiaa. Talo sulautuu Paavolan kirkonraittiin, joka on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Harvoin kylänraitit enää mutkittelevat ja vanhat rakennukset vartioivat kotoisasti tien vierustoilla.

”Nykyajan arkkitehtuuri tuntuu toistavan itseään.”

Limittäytyvätkö ammattisi yhteen?

– Ne täydentävät toisiaan ja niissä on paljon samaa, kuten käden ja silmän yhteistyö, sommittelu, yksityiskohtien ymmärtäminen, kokonaisuus ja kerroksellisuus. Tavallaan vanhat rakennukset ovat itsessään taideteoksia. Opinnoistani olen saanut uutta näkökulmaa maalauksiini, joissa olen käsitellyt vanhoja rakennuksia vuodesta 2010 saakka. Olen syksyllä toteuttamassa teossarjaa, joissa otan kantaa Pohjois-Pohjanmaan alueen vanhan rakennuskulttuurin säilyttämisen puolesta.

Voisivatko kuvataiteilijat palata osaksi rakentamista ja arkkitehtuuria?

– Prosenttiperiaatteellahan tätä jo toteutetaan. Siinä noin prosentti rakentamisen kustannuksista sijoitetaan taiteeseen. Koen, että taiteilijat voisivat olla osana rakennusten suunnittelua jo alkuvaiheessa miettien yhdessä arkkitehtien kanssa yksityiskohtia ja muotoja tai vaihtoehtoisesti taiteilija voisi suunnitella rakennuksia ja arkkitehti tehdä suunnitelmat mahdollisiksi.

– Nykyajan arkkitehtuuri tuntuu mielestäni toistavan itseään liikaa, tässä voisi taiteilijalta tulla ajatus sieltä laatikon ulkopuolelta. Kuvataiteella ja arkkitehtuurilla on pitkä yhteinen historia, miksi sitä ei voisi päästää taas kunnolla valloilleen.

Olet profiloitunut vanhojen rakennusten puolestapuhujana, miksi?

– Vanhaa rakennuskantaa on mielestäni tuhottu liikaa. Vanhat rakennukset ovat paljon enemmän kuin materiaa, niiden arvo ei perustu vain taitavasti ja kauniisti käsiteltyihin materiaaleihin. Rakennukset sisältävät monen sukupolven elämän jäljet, aikakausien kerrostumat ja suuren määrän korvaamatonta historiaa.

– Kerran hävitettyä ei ole mahdollista palauttaa. Tämä näkyy erityisesti Oulussa, jossa on säilytetty vain vähän ennen sotia rakennettuja rakennuksia. Vanhaa jyrätään jatkuvasti uuden tieltä. Vanhaa rakennuskantaa ei arvosteta koska se ei ole kustannustehokasta. Tämä on todella surullista.