Sällikotiin muutti asumaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä kadulla olleita pitkäaikaisasunnottomia miehiä. Asumisyksikön avulla asutettiin 27 henkilöä, joilla oli keskimäärin 5-10 vuoden tausta kadulla tai erilaisissa laitoksissa asumisesta.
Tavoitteena oli opettaa miehet asumaan uudelleen monimuotoisen asumisen tuen avulla ja että asukkaat voivat asua yksikössä pitkäaikaisesti. Näissä onnistuttiin.
Alkuperäisiä asukkaita asuu Sällikodissa vielä kahdeksan henkilöä ja neljä asukasta on vuosien aikana muuttanut asumaan täysin itsenäisesti.
Asunnon saaminen on ensimmäinen edellytys muiden, esimerkiksi sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Kadulla asuminen pitkään on rankka kokemus ja jättää jälkensä. Sällikodin asukkaista 20 on nukkunut pois kymmenen vuoden ajanjaksolla.
Asunto ensin
Sällikoti oli Suomen ensimmäinen ”asunto ensin” –periaatteella toimiva pitkäaikaisasunnottomien asumisyksikkö. Mallin keskeinen ajatus on, että asunnon saaminen on ensimmäinen askel ja edellytys muiden, esimerkiksi sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Käytännössä asukkaalta ei edellytetä elämäntapojen muutosta ennen asunnon saantia.
Asunto ensin -malli sisällytettiin myöhemmin viralliseen Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma PAAVO I ja II:een.
Kymmenen vuoden aikana Sällikodin miehet ovat muun muassa tehneet runokirjan, josta tehtiin teatteriesitys, ideoineet Steissi-vertaistukihankkeen ja antaneet lukuisia haastatteluja medialle, viimeisimpänä Iso-Britannian televisiokanava BBC:lle.
Sällikodissa asukas on osallinen omaan asumiseensa, ei vain palveluiden vastaanottaja.
Työntekijät ja asukkaat kuvaavat Sällikotia lämminhenkiseksi paikaksi, jossa sosiaalinen tuki, luottamuksen ja avoimen kohtaamisen taso toimivat hyvin.
Vailla vakinaista asuntoa ry on asunnottomien itsensä vuonna 1986 perustama yhdistys.
lehti 