Suomi sai jälleen tiistaina sapiskaa sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistason riittämättömyydestä. Moitteet antoi Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea työmarkkinatuen ja asumistuen tasosta. Toissa vuonna komitea moitti toimeentuloturvan tasoa Suomessa, ja 2014 sairauspäivärahan ja vanhuuseläkkeen tasosta.
Uusin ratkaisu on jälleen yksi uusi lenkki ketjussa, jossa komitea huomauttaa Suomea, ettei oikeus toimeentuloturvaan toteudu kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteidemme edellyttämällä tavalla, kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen professori Pauli Rautiainen Perustuslakiblogissa.
Uusimmassa ratkaisussa komitea tarkasteli vuoden 2014 työmarkkinatuen ja vuonna 2013 maksetun keskiarvoisen asumistuen tasoa suhteessa suomalaisten keskituloon. Vähimmäisetuudet ovat sen mukaan liian matalia kattaakseen tuensaajan perustarpeet Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämällä tavalla.
Puoliväliriihessä hallitus linjasi uusia leikkauksia asumistukeen.
Aiemmin komitean on pitänyt Suomen pienintä mahdollista sairauspäivärahaa ja vanhuuseläkettä tasoltaan täysin riittämättöminä.
Ministeriöt: väärin tutkittu
Sosiaali- ja terveysministeriö tyrmäsi yhdessä ulkoministeriön kanssa kritiikin tuoreeltaan. Ministeriöiden mukaan vähimmäisturvan riittävyyttä arvioitaessa tulisi huomioida Suomen sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuus, joka muodostuu rahana maksettavien sosiaalietuuksien lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon maksukatoista ja -helpotuksista.
Pauli Rautiaisen mielestä ministeriöt ovat selvästi enemmän kiinnostuneita sosiaalisten oikeuksien toteutumisen yleisen tason tarkastelusta kuin sen pohtimisesta, miten jokin oikeus toteutuu heikko-osaisimman ihmisen elämänpiirissä. Hän kirjoittaa, että Suomessa sosiaalisten oikeuksien toteutumista arvioidaan lähes aina yksittäisen lakihankkeen näkökulmasta etsien sitä vähimmäistasoa, jolla kulloinkin käsittelyssä oleva toimeentuloturvaetuuden leikkaus voidaan hyväksyä.
”Kilpajuoksussa pohjalle menty jo pohjan läpi”
”Vaikuttaa siltä, että Suomen valtio on ummistanut täysin silmänsä ja korvansa sosiaalisten oikeuksien komitean toistuvilta toimeentuloturvan alhaista tasoa koskevilta langettavilta ratkaisuilta. Ministeriöiden vuodesta toiseen jatkuva torjuva suhtautumistapa komitean huomioihin ei kerro hyvää suomalaisen perus- ja ihmisoikeuskulttuurin nykytilasta.”
”Perus- ja ihmisoikeuspolitiikkaamme on viime vuosina leimannut kilpajuoksu pohjalle. Euroopan sosiaalisen peruskirjan toimeentuloturvaa koskevien artiklojen noudattamisen kohdalla on selvästi menty jo pohjasta läpi”, Rautiainen kirjoittaa.
uutiskirje 
