”Todellisen kauneuden on oltava piilossa”, kirjoitti Isis graffitiin lähellä vilkasta ostoskeskusta Mosulin itäosassa. Piirustus vieressä kuvasi kokonaan peitettyä naista.
Tällaiset propagandaviestit pelottavat yhä Sherazadea. Kun tämä Irakin toiseksi suurin, kahden miljoonan asukkaan kaupunki joutui jihadistien valtaamaksi 10. kesäkuuta 2014, ryhtyi Sherazade salassa työskenteleväksi toimittajaksi. Hän toimi Irakin Kurdistanista käsin työskentelevien toimittajien lähteenä.
– Lähetin Whatsapp-ohjelmalla tietoa esimerkiksi pommituksista tai kokouksista kadulla, Sherazade, 35, kertoo.
Am Nour joutui ruoskituksi, kun hän oli unohtanut mustat käsineet.
Jos hän olisi paljastunut, olisi uhkana ollut kuolemanrangaistus.
– Isis vangitsi kaikki naiset koteihinsa, Sherazade kertoo.
Alkuvaiheessa monet Mosulin asukkaat kuitenkin toivottivat Isisin uteliaasti tervetulleeksi, vahvistaa eräs teini-ikäinen mosulilainen.
– Ajattelimme, että he opettaisivat meille oikeaa islamia, hän sanoo.
– Alussa Isisin sotilaat olivat joustavia ja jopa melkein mukavia, lisää eräs nuori lääkäri, joka on työskennellyt yhdessä kaupungin sairaaloista muutaman kuukauden ajan.
Ideologian koekenttä
Isisin valtaamasta Mosulista tuli täysimittainen koekenttä islamistisen ideologian käytännön toteutukselle.
Heti 11. kesäkuuta 2014 kaupungin ”perustuslaki” – Wathiqat al-Madina – julistettiin asukkaille. Asiakirja asetti tarkat määräykset naisten elämälle. Heitä kiellettiin poistumasta kotoaan ”muuten kuin välttämättömistä syistä”. Heillä täytyi ulos mennessään olla mukana mahram eli perheeseen kuuluva mies kuten aviomies, serkku tai isä.
Kieltoja seurasi kieltojen perään, ja naisten vaatetuskin oli rajoitettu viiteen vaatekappaleeseen. Sukat ja mustat käsineet, jilbab tai abaya (pitkiä, löysiä mekkoja), kasvoilla niqab ja lopuksi huntu peittämään silmätkin.
Naisten oikeuksia poljettiin pykälä kerrallaan. Kesäkuussa 2015 Isis antoi internetissä julistuksen, jonka mukaan ”naisen perustehtävä on olla kotona miehen ja lasten kanssa”.
Ruoskaa käsineiden takia
Työväenluokkaisessa kaupunginosassa Mosulissa 40-vuotias äiti Am Nour näkee yhä painajaisia väkivaltaisesta pidätyksestään Hisban, Isisin poliisin salaisessa vankilassa.
Eräänä päivänä Am Nourin pojalle sattui onnettomuus. Hänellä oli kiire päästä poikansa luo, ja paniikissa hän unohti pukea pakolliset mustat käsineet.
Am Nour istui miehensä vieressä auton etupenkillä, kun Isisin jäsen huomasi hänet eräässä risteyksessä. ”Miksei hänellä ole käsineitä? Se on vastoin islamia”, isisiläinen sanoi. Am Nour vastasi, ettei uskonnossa ole määräyksiä käsineistä. ”Mitä, haluatko sinä opettaa minulle islamia?” mies raivosi.
– Huusin hänelle, että poikani on sairaana ja minun täytyy löytää hänet, Am Nour muistelee.
Hisban jäsen tarttui häntä käsivarresta, työnsi hänet poliisiautoon ja painoi huivin hänen silmilleen.
Ihan kuin elämä olisi pysähtynyt lähes kolmeksi vuodeksi, sanoo eräs tyttö.
– En nähnyt mitään. Matka kesti kymmenen minuuttia. Saavuimme taloon. Mies pyysi erästä naista ruoskimaan minut käsineiden ja asenteeni takia. Kuulin toisten naisten huutavan ympärilläni, Am Nour kertoo yhteen hengenvetoon.
– Minulla on yhä selkäkipuja tämän takia.
Julkisen moraalin hallinta
Nadje Al-Ali ja Nicola Pratt ovat Lähi-idän naisten asemaan erikoistuneita tutkijoita, jotka ovat kirjoittaneet kirjan What kind of liberation – Women and the occupation of Iraq. He ovat todenneet naisten oikeuksien taantuneen Yhdysvaltain johtaman miehityksen alettua vuonna 2003.
Yhteiskunnan konservatiivisilla laidoilla, varsinkin islamistien piirissä, naisista tehtiin symbolinen esimerkki yhteiskunnan muuttumisesta Saddam Husseinin maallisen hallinnon jälkeen sekä tapa ottaa etäisyyttä Yhdysvaltain ja sen liittolaisten ”vieraaseen kulttuuriin”, tutkijat toteavat.
Mistä tällainen itsepintaisuus?
Al-Ali ja Pratt sanovat, että islamistit keskittyvät julkisen moraalin hallitsemiseen, ja tärkeä osa sitä on naisille sallittavan käytöksen määrittäminen.
Pakolla opettajana
Gogjalin lähiössä Mosulissa sijaitsevan tyttökoulun rehtori Maisun Ahmed kävelee halki rakennuksen. Hän on 57-vuotias, pitkä nainen, jolla on musta takki ja päässään vaaleanruskea huntu. Hän pysyi koulun johtajana myös Isisin miehityksen aikana.
– Minulla ei ollut vaihtoehtoja, hän sanoo tehden kädellään kaulan katkaisemista kuvaavan eleen.
Ahmedin jäykähkön olemuksen taakse kätkeytyy suuria huolia. Isisiltä vapautetuilla alueilla alkoi jo keväällä noitavaino, joka on kohdistunut Isisin jäseniin ja Isisin alaisuudessa työskennelleisiin – vapaaehtoisiin ja pakotettuihin.
Preparoituja eläimiä esittävät opetustauluja ovat päässeet takaisin luokan seinille.
– Meillä on 300 oppilaspaikkaa, mutta Isisin aikana oppilaita ei ollut enempää kuin seitsemän, ja he olivat kaikki Isisin jäsenten tyttäriä, Ahmed kertoo.
– Nämä oppilaat eivät ole enää tässä koulussa, Ahmed lisää. Hän arvelee, että tytöt lähtivät Mosulin länsiosiin Irakin armeijan vallattua itäosan.
Tytöt tahtovat lääkäriksi
Ulkomaisten toimittajien vierailu aiheuttaa selvästi uteliaisuutta välitunnilla olevien tyttöjen keskuudessa. He tahtovat puhua.
– Ihan kuin elämä olisi pysähtynyt lähes kolmeksi vuodeksi, sanoo eräs tyttö vaaleanpunaisissa lenkkareissaan.
– Luulimme, ettemme enää ikinä pääsisi kouluun, lisää toinen.
Lähes kaikki tytöt haaveilevat tulevansa lääkäriksi.
– Nyt voimme taas unelmoida, tunnemme itsemme vapaiksi, yksi tytöistä sanoo.
Mikään ei kuitenkaan ole varmaa. Isisin ideologian alla elettyjen vuosien aikana ovat ihmisten mielialat muuttuneet.
– Mosulin yhteiskunta oli ennestäänkin sulkeutunut, ja se olikin yksi syistä, joiden takia Isis pystyi asettumaan tänne, toteaa Fatima Hashim Nuri. Hän toimii Mosulin naisia auttavan Al Mesalla -kansalaisjärjestön työntekijänä maan sisäisten pakolaisten leireissä Mosulin ja Irakin Kurdistanin välisellä alueella.
Mitä seuraavaksi?
Jalkakäytävällä lapset leikkivät tölkeillä. Nuori tyttö, kuuden tai seitsemän vuoden ikäinen, on pukeutunut niqabiin. Vaikka Irakin armeija kielsi toistaiseksi niqabien myymisen, useat naiset pitävät silti niitä lähtiessään ulos kodistaan.
Tällä hetkellä Irakissa on vakava humanitaarinen kriisi, joka voi ennustaa huonoa tulevaisuudelle.
Fatima Hashim Nuri sanoo useiden äitien kertoneen, etteivät he tiedä, mitä tekisivät lastensa kanssa.
– Monet lapset ovat yhä Isisin ideologian aivopesemiä. Ensin oli Osama bin Ladenin hallitsema sukupolvi, sitten Abu Musab al-Zarqawin kausi, sitten Islamilainen valtio. Mitä seuraavaksi?
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen
uutiskirje 
