Viimeinen sana
Kyllä vai ei -keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä käydään seuraavaksi presidentinvaaleissa. Sen varmisti RKP:n presidenttiehdokas Nils Torvalds, joka kertoi viime viikonloppuna sanovansa kyllä. Perustelut olivat tutut. Suomen ja Euroopan turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuu nyt suuria muutoksia. On oltava mukana niitä koskevissa päätöksissä.
Lisää potkua Nato-keskustelulle antoi Venäjän uusi Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsov. Viikonlopun Ilta-Sanomissa hän sanoi, että Suomen Nato-jäsenyys johtaisi Venäjän puolelta vastatoimiin. Millaisiin, sitä suurlähettiläs ei tarkentanut.
Ei mitään uutta tässäkään. Venäjä myöntää, että Suomi tekee ratkaisunsa itse, mutta muistuttaa, että Nato-jäsenyydellä olisi hintansa.
Vaihtoehtoista todellisuutta ei voi elää, mutta sillä voi spekuloida. Naton vastaorganisaatio, Neuvostoliiton johtama Varsovan liitto lakkautettiin vuonna 1991. Toinen kylmän sodan sotilasliitto Nato sen sijaan jatkoi, ja vuosina 1999 ja 2004 siihen liittyivät lähes kaikki entisen Varsovan liiton maat.
Jokaisella maalla on täysi oikeus omiin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihinsa, mutta Naton laajentumisten jälkeen voi vähän ymmärtää Venäjänkin nykyistä politiikkaa. Sen ja Naton välissä ovat enää melko luotettu liittolainen Valko-Venäjä sekä länteen tähyävät Ukraina ja Georgia, joita molempia Venäjä yrittää horjuttaa.
Sekä pohjoisessa liittoutumaton Suomi.
Kumpi oli ensin, muna vai kana? Entä Venäjän aggressiot vai Naton laajeneminen?
Oliko Euroopan rauhan ja vakauden kannalta viime vuosikymmenten onnettomin päätös se, että Nato jatkoi olemassaoloaan luottaen 1990-luvun Venäjän heikkouden ja sekasorron olevan pysyvä olotila? Olisiko Venäjä miehittänyt Krimiä ja tukisi sotatoimia Itä-Ukrainassa ilman Naton laajentumista sen rajojen tuntumaan?
Jatkuisiko 1990-luvulla vaikuttanut lyhyt optimismin aika, jos molemmat sotilasliitot olisi purettu ja tilalle rakennettu Euroopan yhteinen turvallisuusrakenne, jossa Venäjä olisi tasaveroisesti mukana?
Vai olisiko menetetyn suurvalta-aseman kaipuu joka tapauksessa johtanut Venäjän nykyiselle tielleen myös kansainvälisessä politiikassa?
Oman Nato-kantani olen ratkaissut vastaamalla tähän yksinkertaiseen kysymykseen: parantaisiko vai heikentäisikö se Suomen turvallisuutta?
Karttaa katsomalla vastaus on ilmiselvä. 1 300 kilometriä uutta Nato-rajaa olisi Venäjälle sietämätöntä. Tavalla tai toisella sen vastaveto heikentäisi Suomen turvallisuutta merkittävästi, vaikka vastaus ei olisi sotilaallinenkaan.
On inhottavaa antaa nykyisen kaltaisen Venäjän vaikuttaa Suomen ratkaisuihin, mutta se vaikuttaa joka tapauksessa Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan ja kannattaa siksi ottaa huomioon. Vai pystyvätkö Nato-kannattajat perustelemaan, miten Suomen turvallisuus paranisi Venäjän odotettavissa olevasta reaktiosta huolimatta?
uutiskirje 
