Viime viikkoina Suomi on jälleen saanut kyseenalaista huomiota ilmasto- ja energiapolitiikastaan. Ensin närkästyttiin hallituksen hurraa-huudoille Euroopan parlamentin äänestyksestä, jonka tuloksena hallitus suunnittelee metsähakkuiden lisäämistä hiilidioksidipäästöistä piittaamatta. Heti perään silmille pomppasi uutinen valtio-omisteisen Fortumin tarjouksesta ostaa kivihiilivoimaa energia-alan ongelmajätevaraston Uniperin muodossa.
Onko nyt taas käynyt niin, että tehdään toheloita toimia, joiden suurin kärsijä on ilmasto, välittämättä kehittää sen sijaan uusia energiamuotoja?
Energia- ja ilmastopolitiikan ongelma on riittämätön kunnianhimo
On vanhentunut ajatus, ettei yksittäisellä kuluttajalla ole väliä.
– Fortumin tarjous ostaa Uniper on herättänyt hämmästystä nimenomaan ilmastopolitiikan näkökulmasta, vahvistaa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.
Ainakin tähän asti Fortumin linjaus on ollut sitoutua mahdollisimman päästöttömään energiantuotantoon. On vaikea nähdä, millä tavalla kauppa toteutuessaan olisi tämän strategian mukaista, sillä selvää on, että Fortumin päästöt lisääntyvät kaupan myötä.
Andersson korostaa, että myös kauppaan liittyvät taloudelliset riskit mietityttävät.
– On merkittävä markkinariski sitoa omistukset sellaisiin energiatuotantomuotoihin, jotka tulevaisuudessa ajetaan alas.
– Uniperin yhteydessä sijoittajat puhuvat merkittävästä fossiilisen energiatuotannon osuudesta ja hiilikuplasta, ja siksi he siirtävät yrityksen mustalle listalle, Andersson kertoo.
Kokonaisuutena hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan haasteena näyttää olevan, että sanotaan sitoudutun Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja esitetään toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi, mutta käytännössä päästövähennystavoitteisiin ei ainakaan lähivuosina ylletä.
Poliittisesti kyse on Anderssonin mukaan siitä, kuinka paljon päästövähennyksiä ylipäätään tavoitellaan ja millä ajanjaksolla.
– Juuri tämä on ongelma esimerkiksi päätöksissä metsähakkuista: ajatellaan, että metsähakkuita voidaan lisätä nyt ja kuitataan se hiilinielujen kautta myöhemmin. Todellinen ilmastonmuutoksen haaste tällä hetkellä on, että päästöjen väheneminen pitää aloittaa heti, ei ole aikaa enää odottaa jotain hetkeä tulevaisuudessa, Andersson huomauttaa.
– Vain antamalla riittävästi resursseja voi saada aikaan tuloksia, hän sanoo.
Älykkäät energiajärjestelmät
tuovat uusia mahdollisuuksia
Hallituksen strategiassa todetaan, että Suomi luopuu kivihiilen käytöstä muussa kuin huoltovarmuuskäytössä vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa VTT:n energiajärjestelmät ja ilmasto -tutkimustiimin päällikön Tiina Koljosen mukaan isoja muutoksia erityisesti pääkaupunkiseudun energiahankinnassa seuraavan kymmenen vuoden aikana.
VTT:n arvion mukaan kivihiilestä olisi luovuttu ilman hallituksen linjaustakin. Kivihiili on korvattavissa, mutta siitä luopuminen ei ole kuitenkaan ilmaista. Koljosen mukaan onkin tärkeää miettiä myös kustannuksia, kun investoidaan uusiin energialaitoksiin ja -teknologiaan näin nopealla aikataululla.
– Haasteena on erityisesti pääkaupunkiseudun yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto. Sähkö voidaan korvata helposti vaikka ostamalla sitä markkinoilta, mutta kaukolämmön tuotannossa kivihiilen korvaavaa menetelmää on pohdittava tarkasti.
Hallituksen energia- ja ilmastostrategian jälkeen julkaistussa Kaisussa, keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa, täsmennetään niitä toimia, joilla voidaan saavuttaa päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästövähennystavoitteet.
– Liikenteen kasvihuonepäästöt pitäisi puolittaa suhteessa vertailutasoon (v. 2005) kymmenessä vuodessa. Strategian linjauksissa on muun muassa esitetty, että vuonna 2030 Suomessa tulisi olla 250 000 sähköautoa, vetyautoa ja ladattavaa hybridiä, Koljonen tarkentaa.
Suomen ehkä suurin haaste päästä sekä EU:n että hallituksen asettamiin tavoitteisiin on liikenne. Tähän on tarttunut liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner, jonka johdolla parlamentaarinen työryhmä pohtii toimenpiteitä liikennejärjestelmän tehostamiseksi muun muassa älykkäiden palvelujen avulla sekä panostamalla jakeluinfraan ja taajamalogistiikkaan. Lisäksi VR:n kanssa on keskusteltu raideinvestointien lisäämisestä matkustajamäärien ja junaliikenteen kasvattamiseksi.
Jokaisen kuluttajan ratkaisuilla
on iso merkitys
Noin vuosi sitten EU-komissio julkaisi ”talvipaketin”, jossa katsotaan vuoteen 2030 suuntautuvaa energiamurrosta. Energiamurros tarkoittaa Koljosen mukaan sitä, että siirrymme sekä vähähiiliseen että älykkääseen energiajärjestelmään, jotka molemmat tuovat merkittäviä muutoksia tekniseen toteutukseen ja energia-alan business-ajatteluun ja ansaintalogiikkaan.
Komission asettamissa malleissa Energy Efficiency First panostaa energiatehokkuuteen ja Consumer in the Center nostaa kuluttajan keskiöön. Keskitetystä energiantuotannosta siirrytään hajautettuihin järjestelmiin ja uusiin ratkaisuihin, jolloin kuluttajan merkitys korostuu entisestään: jokaisen liikkuminen ja ravinto vaikuttavat ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.
– On vanhentunut ajatus, ettei yksittäisellä kuluttajalla ole väliä, toteaa Koljonen.
– Energiayritykset tuottavat jatkossa energiapalveluja, jolloin kuluttajista tulee aktiivisia energiankuluttajia. Kulutusta, tuotantoa ja varastointia ohjaavat joustavuus ja älykkyys: kuluttaja voi osallistua energiamarkkinoille sekä ajoittaa itse oman energian kulutuksensa siihen hetkeen, jolloin energian hinta on alhaalla.
– Jos kuluttaja omistaa vaikkapa aurinkopaneeleita, hän voi myydä sähköä verkkoon ja osallistua sähkömarkkinoihin, hän lisää.
Automatiikka luo mahdollisuuden myös passiiviselle kuluttajalle. Esimerkiksi omakotitaloissa veden lämmityksen voi ajoittaa siihen hetkeen, jolloin sähkö on halpaa.
Koljonen muistuttaa, että tämä on vielä tulevaisuutta, mutta jo nyt kaikissa sähkönkulutuskohteissa on etäluettavat mittarit, mikä osaltaan mahdollistaa eri palvelujen syntymisen.
– Dataa saadaan paljon. Nyt puhutaan älykkäästä energiasta, smart energy, seuraavaksi mietitään, mitä intelligent energy tuo mukanaan muun muassa datan hyödyntämiseen ja automatiikkaan.
Kuinka Suomi voisi hyötyä energiamurroksesta?
Energiajärjestelmien tutkimus- ja kehitystoiminnassa digitalisaatio ja älykkyys ovat hyvin esillä. Muun muassa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen ohjelma rahoittaa Smart Energy Transition -hanketta, jossa tutkitaan tarvittavia siirtymäajan toimia, kun energiajärjestelmässä siirrytään puhtaaseen aikakauteen ilman fossiilisia energialähteitä.
– Tutkimme, millaisia polkuja pitkin Suomessa pitäisi edetä esimerkiksi kysyntäjouston käyttöönottoon, kivihiilestä luopumiseen sekä cleantech-viennin edistämiseen.
Uusia ratkaisuja testataan Suomessa yli sadassa konkreettisessa kokeilussa, kertoo hankkeen vuorovaikutusjohtaja Karoliina Auvinen.
Kokeilut osoittavat, että Suomessa on meneillään valtavasti käytännön toimintaa puhtaiden energiateknologioiden ja -palvelujen kehittämiseksi. Hyviä esimerkkejä tästä ovat liikennepalvelukonseptit sekä energiayhteisöpalvelut, joissa kokeillaan esimerkiksi aurinkoenergian yhteiskäyttöä taloyhtiössä energian internet -sovelluksen avulla.
– Aurinkovoimalan taloudellinen kannattavuus perustuu siihen, että kuluttajat voivat hyödyntää aurinkosähköä itse, jolloin se vastaa energiansäästöä, eikä aurinkosähköstä tarvitse maksaa energiaperusteisia siirtomaksuja tai sähköveroa. It-sovellukset ja älykkäät sähkömittarit mahdollistavat taloyhtiöille energian internet -palvelun, jolla aurinkosähkön tuotanto voidaan jakaa jokaiselle asukkaalle datan perusteella, Auvinen sanoo.
Lainsäädäntö ei kuitenkaan tunnista tällaista yhteistä kiinteistöverkossa olevaa pientuotantoa. Nykyisen käytännön mukaan jokaisella asukkaalla on edelleen verkkoyhtiön omistama sähkömittari, jolloin verot ja siirtomaksut lasketaan verkkoyhtiön sähkömittarien mukaan, vaikka taloyhtiöllä olisi oma kiinteistöverkko.
– Lainsäädäntöä ja markkinamalleja tulisi kehittää siihen suuntaan, että tutkimus- ja kokeilutoiminnan piirissä olevista ratkaisuista tulisi kaupallisesti kannattavaa toimintaa. Poliittiset toimenpiteet eivät ole edistäneet vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöönottoa ja kotimarkkinoiden kehittymistä, Auvinen harmittelee.
Auvinen näkee, että uusia teknologioita ei uskalleta viedä tosissaan tutkimus- ja kokeilusektorin ulkopuolelle ja päästää niitä haastamaan perinteisen teollisuuden asemaa. Energiapuolella tarvittaisiin hänen mukaansa liikennekaaren tyyppinen energiakaari, jossa määriteltäisiin, kuinka tiedonsiirtoa kehittämällä ja lainsäädäntöä muokkaamalla puhtaista energiateknologioista ja -palveluista voitaisiin tehdä asukkaille, kunnille ja yrityksille taloudellisesti kannattavia ja helppoja.
– Lämpöpumppuja, sähkölämmitystä ja sähköautojen latausta voidaan jo teknisesti ohjata automaatiolla, mutta lainsäädäntö ei vielä mahdollista kaksisuuntaisia energiamarkkinoita, joille osallistuminen olisi kuluttajille helppoa ja palkitsevaa, hän sanoo.
uutiskirje 
