Viimeinen sana
”Missä EU, siellä ongelma”, heitteli oppositiojohtaja Timo Soini (ps.).
Ulkoministeri Soini (sin.) hehkutti Brysselissä tällä viikolla EU-maiden yhteisen puolustusyhteistyön syvenemistä:
”Tänään on tehty historiaa. Tämä on sikäli Suomelle tärkeä hetki, sillä kun aikanaan Euroopan unioniin liityttiin, turvallisuus oli tärkein syy suomalaisille äänestää EU-jäsenyyden puolesta.”
Voiko enemmän kääntää takkiaan? Soinin kestohitti kuvasi alun perin hänen suhdettaan EU:n yhteiseen puolustukseen. Nyt hän nauttii omasta hillotolpastaan ulkoministeriyden antamassa suojassa, kun pääministeri Juha Sipilää (kesk.) hiillostetaan perussuomalaisten hajoamisesta.
Olisi vakavaa, jopa eroamisen peruste, jos pääministeri valehtelisi tietoisesti eduskunnassa. Pääministerin osallisuudesta perussuomalaisten hajoamiseen on esitetty argumentteja ja aihetodisteita puolesta ja vastaan.
Selkeä näyttö uupuu edelleen, mikä ei tarkoita, etteikö sellainen voisi joskus tulla esiin.
Sitä odotellessa en malta olla palaamatta Lauri Nurmen Perussuomalaisten hajoamisen historia –kirjaan, ja siinä olevaan Soinin haastatteluun. Se olisi herkkupala lähiluvulle: mitä Soini sanoo ja kuinka hän kieltääkään aiempia sanomisiaan tai puhuu mustaa valkoiseksi.
Hän palaa retorisesti oppi-isänsä Veikko Vennamon kylkeen kieltäen kansainvälisten esimerkkien innoittaneen millään tavoin. ”Ulkomailta matkittuja esimerkkejä” ei tarvittu. Peruspomo –kirjassaan (2014) hän korostaa ajattelunsa olevan kansainvälistä ja ”yllättävän eurooppalaista”. Vuosien mittaan Soini on hehkuttanut eri yhteyksissä eurooppalaisten oikeistopopulistien nousua.
Hän uskoo, että ”puolue vyörytettiin ja kaapattiin”. Sehän ei ole totta.
Hän avasi itse tietä maahanmuuttovastaisille äänestäjille ja aktiiveille alkaen Toni Halmeen eduskuntavaaliehdokkuudesta lähtien vuonna 2003. Nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ilmoittanut äänestäneensä Halmetta, ja niin tekivät monet muutkin.
Sen sijaan että he olisivat perustaneet oman puolueensa, he hakeutuivat perussuomalaisiin. Puolueen jäsenet valitsi Soinin johtama puoluehallitus.
Ja Soini ilkeää sanoa: ”Kyllähän se on yleisesti tiedossa, että minä en ole ulkomaalaisvastaista linjaa suosinut”.
No, joo? Hän vain antoi tilaa muiden ulkomaalaisvastaiselle politiikalle naureskelemalla Halla-ahon maahanmuuttovastaiselle Nuivalle manifestille, sietämällä perussuomalaisten kansanedustajien maahanmuuttovastaisuutta tai antamalla Halla-ahon ja nykyisen varapuheenjohtajan Juho Eerolan kirjoittaa hallituksen maahanmuuttopoliittiset linjaukset.
Tästä ovat vastuussa myös puheenjohtajat Petteri Orpo (kok.) ja Juha Sipilä.
Soini antaisi Helsingin Sanomien toimittajalle Miska Rantaselle Hommafoorumin kunniatohtorin arvon. Hän on nostanut hommalaisia keskustelijoita esiin, ja ”Matias Turkkila ja Halla-aho käyttivät sen hyvin taitavasti hyväkseen”.
Soini unohtaa, että hän palkkasi jonkin aikaa jytkyn jälkeen Turkkilan perussuomalaisten lehden päätoimittajaksi, ja Halla-aho sai hallintovaliokunnan puheenjohtajan pestin. Soini itse nosti maahanmuuttovastaisia.
Soini yrittää pestä kätensä puhtaaksi maahanmuuttovastaisuudesta. Totuus ei pala tulessakaan.
uutiskirje 
