Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on noin kahden kuukauden päästä. Käytännössä kaikki ehdokkaat ovat aloittaneet kampanjoinnin, vaikka esimerkiksi sosiaalidemokraattien Tuula Haatainen ei kampanjaansa virallisesti ole vielä avannut.
Vaalikeskusteluja on ehditty käydä jo muutama, joiden pohjalta voi ennustaa teemojen liikkuvan niin sanotusti tutuissa aiheissa. Se taasen voi aiheuttaa ongelmia niin vasemmistoliiton Merja Kyllöselle kuin Haataiselle. Kyllönen on sanonut, että haluaa puhua arvoista. Ongelma on, että suomalaiset toimittajat eivät halua puhua niistä. He haluavat puhua pyssyistä.
Tämän viikon maanantaina presidenttiehdokkaat kävivät jälleen kerran väittelyn, jossa keskusteltiin ”Itämeren jännittyneestä tilanteesta”, Natosta, sotilaallisesta yhteistyöstä, sotaharjoituksista ja myös ”massiivisen sodan uhasta”. Tällä kertaa järjestävä taho eli Maanpuolustuskurssiyhdistys oli tosin rajannut aiheen turvallisuuspolitiikkaan.
Nämä ovat toki tärkeitä aiheita, joihin pystyy vaikuttamaan hyvällä ulkopolitiikalla. Suomen suurin turvallisuusuhka on kuitenkin sellainen, jota ei hävittäjillä, sotalaivoilla ja tykeillä torjuta. Ilmastonmuutosta kun ei pysty ampumaan.
On jokseenkin ihmeellistä, että ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta ei haluta käydä keskustelua. Kuten Merja Kyllönen on muistuttanut useampaan otteeseen, vuonna 2015 alkanut pakolaiskriisi on vasta pientä alkusoittoa sille hädälle, joka maailmaa ja erityisesti köyhimpiä maita uhkaa ilmastokatastrofin edetessä.
Kymmenen miljardin hävittäjillä ei paljon tee, jos ympäristömme muuttuu elinkelvottomaksi. Itämeri on maailman saastunein meri, mutta eniten puhuttavat sen pinnalla ja pinnan alla liikkuvat sotalaivat.
Kaiken lisäksi ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia kyetään torjumaan vain kansainvälisellä yhteistyöllä. Kun tasavallan presidentti kerran johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, voisi tenteissä puhua myös näistä aiheista.
Sen sijaan toimittajat lyttäävät Kyllösen ja sosiaalidemokraattien Tuula Haataisen vaatimukset ihmisoikeuksien noudattamisesta ja tasa-arvosta pehmopuheiksi ja idealismiksi. Joku ilkeämpi voisi kysyä, että jos Kyllönen ja Haatainen puhuisivat samoista aiheista tummissa puvuissa möreällä äänellä, olisiko vastaanotto toisenlainen?
Tämä oli ensimmäinen kolumnini Kansan Uutisissa, jossa aloitin työskentelyn marraskuun puolivälissä. Tarkoituksenani on seurata politiikkaa ja taloutta, joten ainakin kirjoittamisen aiheita riittää.
En usko, että toimittajat tietävät kaikesta kaiken. Sen vuoksi toivonkin, että lukijat jaksavat lähettää palautetta, tietenkin virheistä, mutta myös kriittisiä huomioita teksteistäni. Hyvää kritiikkiä saa ja lukee mielellään.
Ja sen lupaan, että tätä enempää en itsestäni kolumneissa kirjoita.
uutiskirje 
