Pääministeri Sipilä kumppaneineen sai uhkaillen ja EK:n suotuisalla avustuksella haluamansa kilpailukykysopimuksen. Jotkut taisivat saada ay-pomoja myöten eläkevirat hyvin onnistuneesta puhalluksesta.
Loppujen lopuksi Sipilän johdolla tehtiin karhunpalvelus työnantajille, sillä kiky ei antanut sitä tuottavuuden lisäystä, josta puhuttiin. Päinvastoin siinä kävi. Kilpailukyky ja tuottavuus olivat nousussa jo paljon ennen kikyä, mutta ay-johtajat ja kansalaiset aivopestiin kaikenlaisilla harhaanjohtavilla puheilla ja tilastoilla.
”Ei näin iso laiva hetkessä käänny”, sanoi entinen toimitusjohtaja, kun olin eri mieltä johtamisesta ja viihtyvyydestä reippaat kaksikymmentä vuotta sitten. Ei ole paljoakaan kurssi muuttunut niistä ajoista: Sipilän ja kumppaneiden purtilo poukkoilee sinne tänne miten sattuu.
Tuottavuus oli nousussa jo paljon ennen kikyä.
Kuka viisas osaisi vastata, miten jäätelökioskin myyjän palkan alennus ja työajan pidennys auttaa Suomen kilpailukykyä.
Nyt kun palkkaneuvottelut ovat käynnissä, niin isommat ja pienemmät porvarit huutelevat ja itkevät kilpaa, että työehtosopimuksia pitäisi heikentää tai poistaa ne kokonaan. Saa vain ihmetellä, miten johtajatason henkilöt eivät osaa lukea työehtosopimuksia oikein. Pitäisi kuunnella työntekijää ja neuvotella yhteisymmärryksessä kummankin osapuolen hyväksi, siitä se tuottavuus lähtee nousuun.
Valitettavasti on vielä suuri joukko työnantajia, jotka lukevat työehtosopimusta kuin piru raamattua, kaikki pitäisi saada. Mikään ei riitä, revitään viimeisetkin irti työntekijän selkänahasta.
Pomojen virheinvestointeja piilotellaan tilastojen taakse, jotta omistajat eivät niitä huomaisi. Kikyllä piilotellaan omat mokat, ja työntekijä maksaa herrojen töppäykset.
Allan Saloranta
Vöyri
uutiskirje 
