Kolme tarinaa suomalaisuudesta 3: Elias Gharieb on elänyt kahdessa kulttuurissa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Palestiiinalais-suomalainen Elias Gharieb syntyi pakolaisena Beirutissa 62 vuotta sitten. Vanhemmat olivat lähteneet pakolaisiksi Libanoniin vuonna 1948 ennen Israelin perustamista.

– Tuntuu, että Suomi on kotimaani. Olen juurtunut Suomeen, sanoo yksityisyrittäjä Elias Gharieb, joka koki itsensä sitä ennen maattomaksi.

Hän tuli Suomeen turistina, rakastui ja meni naimisiin. Juurtumista vauhdittivat perheen perustaminen, suomalainen vaimo ja lasten syntyminen. Hän on viettänyt 37 joulua Suomessa.

– Kotoutuminen tapahtuu askel askeleelta. Ei ole helppoa muuttaa maasta toiseen. Itsestä riippuu, että haluaako kotoutua, elääkö maassa maan tavalla vai haluaako pitää pelkästään oman kulttuurinsa.

Hän painottaa moneen kertaan suomen kielen oppimisen merkitystä: Se on ensimmäinen askel kotoutumiseen.

Vapautta ja vastuuta

Gharieb kertoo pitäneensä vahvasti kiinni myös omasta kulttuuristaan, mutta:

– Olen ollut suomalaisen kanssa naimisissa. Olen elänyt kahdessa kulttuurissa, sillä lapset ovat syntyneet ja eläneet Suomessa.

Ghariebin perheessä hyvät asiat on otettu suomalaisesta kulttuurista, mutta lapset ovat joutuneet elämään myös isänsä kulttuurin mukaisesti. Vapautta on annettu lapsille, mutta on vaadittu myös vastuuta.

– Arabikulttuurissa vanhemmat määräävät. He haluavat lapsilleen turvallisuutta. Pelkkä vapaus ilman elämän järjestystä ei onnistu.

– Annetaan vapautta, mutta kello yksitoista pitää olla kotona, eikä niin että soitetaan silloin ja kerrotaan, että bussi lähtee nyt Itäkeskuksesta, sanoo Gharieb.

Elias Ghariebista on tärkeää sanoa, että hän ei ole hakenut turvapaikkaa Suomesta eikä tullut pakolaisena. Hän oli tehnyt töitä suomalaisten kanssa Libyassa, ja kun työt loppuivat, alkoivat jatko-opinnot houkutella.

Hän hakeutui suomalaisten ystäviensä kautta Suomeen, josta hän tiesi mitä oli kirjoista lukenut. Vaimo houkutteli rakastuneen miehen jäämään, vaikka Ghariebia houkutti Ruotsi, jossa asui paljon sukulaisia.

– Elämä muuttui täydellisesti täällä. Lähi-idässä oli turvatonta, siellä oli työtä, mutta myös yksinäisyyttä. Alkoi juurtuminen Suomeen. Kun lapsi syntyi, ei voinut ajatella enää itsekkäästi, lapsesta ja perheestä tuli vastuuta.

Hän on aina tehnyt töitä, elänyt omillaan. Hän on ollut töissä ravintoloissa, kirvesmiehenä rakennuksilla tai nyt omassa yrityksessä Helsingin Vuosaaressa, jossa hän omistaa korttelin kokoontumispaikan, Ulappasilta pubin.

Jalkapallosta politiikkaan

Gharieb ei ollut ollut kiinnostunut politiikasta, kun hän muutti Lähi-idästä Suomeen. Hän liittyi kuitenkin vasemmistoliittoon 80-luvun lopussa. Hän on ollut ehdokkaana useissa kuntavaaleissa.

– Politiikka Lähi-idässä ei ole helppoa, siellä se tuntuu vaaralliselta. Täällä on aivan erilainen sananvapaus ja vapaus. Aikaisemmin olin kiinnostunut urheilusta, etenkin jalkapallosta. Pelasin vielä Suomessakin, ja sitä ennen nuorten edustajana Palestiinan maajoukkueessa.

Puolueen valinnassa painoi suhtautuminen Palestiinan tulevaisuuteen. Hänen ja vasemmistoliiton näkemykset kohtasivat. 1980-luvulta lähtien Palestiinan politiikkaa seurannut Gharieb haluaa, että alueella tunnustetaan kahden valtion politiikka.

Hän uskoo lujasti, että Lähi-idässä vallitsisi rauha ja vakaus, jos Israel noudattaisi YK:n päätöksiä. Tämä ratkaisisi myös Eurooppaa koettelevan pakolaisongelman.

– Toivon, että Palestiina itsenäistyy kuten Suomi sata vuotta sitten. Olen 37 vuotta asunut täällä. Tiedän, että millaista on, kun saa päättää itse asioistaan.

Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi hän on teettänyt pubin kanta-asiakkaille paikan nimellä varustetun 100-vuotisjuhlamukin.

– Olen maahanmuuttaja, mutta olen osa ihmiskuntaa. Rakennan siltaa suomalaisten ja palestiinalaisten välillä. Lähes kolmetoista miljoonaa palestiinalaista odottaa itsenäistä valtiota, Gharieb sanoo.