Viimeinen sana
Kansan Uutisten tänään ilmestyneessä vuoden viimeisessä paperilehdessä siirrytään ajatuksellisesti Suomen juhlavuodesta vuoden 1918 muistoihin, jotka ovat vähemmän juhlavat.
Sunnuntaina tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti senaatin valtuuskunnalle Suomen itsenäisyyden. Siitä neljän viikon kuluttua alkoi yksi itsenäisen Suomen suurimmista tragedioista. Sen nimeksi on vakiintunut poliittisia merkityksiä kaihtava sisällissota.
Emme muistele lehdessä sisällissodan syitä tai ratkaisutaisteluita. Sodan epäinhimillisen jälkinäytöksen käsittelyä sen sijaan ei voi eikä pidä vältellä – vieläkään, vaikka muistotapahtumia on jo parikymmentä vuotta järjestetty sovinnon merkeissä.
Tragedian inhimilliset mittasuhteet ovat lyhyesti tässä: sodan kuluessa punaisten käsissä kuoli 1 424 valkoista teloitettuna, valkoisten käsissä kuoli 7 370 punaista teloitettuna ja 11 652 vankileireillä. Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria, joista kolme neljästä punaisia.
Tarkemmin näistä asioista on kerrottu Kansan Uutisissa vähintään kymmenen vuoden välein. Valikoima niitä juttuja ilmestyy KU:n verkkolehdessä perjantaista maanantaihin.
Vuoden vaihtuessa halusimme katsoa sisäisten konfliktien taakse, jotta voisimme käyttää vuoden 1918 muistoa rakentavammalla tavalla.
Entä jos uusien patsaiden ja paasien sijaan käytettäisiinkin kaikki tarmo sen eteen, ettei vastaavia tragedioita koeta enää koskaan? Oltaisiin purkamassa jännitteitä meillä ja muualla.
On ajatuksia, joita on mahdoton hyväksyä. Pyrittäisiin kuitenkin ymmärtämään, mistä itselle mahdoton ajattelu nousee. Näkemään takana ihminen, niin kuin painetun lehden kansijutussa haastateltu Karin Creutz tekee.
Onnistuessaan muistovuodesta tulee kuplien puhkaisemisen vuosi.
Presidentinvaalien kuumin vaihe alkaa ensi viikolla. Ehdokkaitten kenttäkierrokset huipentuvat ja televisiossa ovat viimeiset mahdollisuudet vakuuttaa äänestäjät ennen ensimmäistä kierrosta, joka kuin sattuman oikusta on sisällissodan alkamisen satavuotispäivä.
Kunpa edes vaalien viimeisissä keskusteluissa päästäisiin kiertämästä Natoa ja käsiksi siihen, mitkä ovat Suomen ja koko maailman suurimmat turvallisuuskysymykset: ne ovat ilmastonmuutoksen lisäksi usein juuri sisäisistä konflikteista kumpuavat ja eskaloituvat kriisit, joilta emme ole missään turvassa ja joihin ei voi vastata aseilla eikä sotilaallisilla liittoumilla.
Monilla presidenttiehdokkailla on halu puhua laajasta turvallisuuskäsitteestä ja siitä, miten Suomi voi käyttää tilansa sotilaallisesti liittoutumattomana maana erilaisten konfliktien välittäjänä. Sallivatko ehdokkaita tenttaavat toimittajat sen, siitä riippuu, miten tasokasta keskustelua loppusuoralla käydään.
uutiskirje 
