Horisontti
Koko sote-uudistuksen valmistelun ajan sosiaalihuolto on ollut alisteinen terveydenhuollolle. Valinnanvapauslain jatkovalmistelussa näiden kahden alan välinen juopa vain syveni. Sosiaalihuollon laillistettujen ammattihenkilöiden, kuten sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien, työ uhkaa kaventua. Työ näyttäytyy lähinnä hallinnollisena päätöksentekona.
Vuodenvaihteen jälkeen hallitus täsmensi ja vahvisti osin sosiaalihuollon asemaa: sote-keskuksessa annettavaa sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta antavan henkilön on oltava sosiaalihuollon laillistettu ammattihenkilö.
Tulevaisuudessakin tarvitaan monialaista ja moniammatillista yhteistyötä.
Laillistetulla ammattihenkilöllä on tarvittava osaaminen, jotta kyetään tunnistamaan asiakkaan yksilölliset tuen tarpeet, arkielämän sujumiseen liittyvät seikat ja henkilön toimintamahdollisuudet. Alkuarvion pohjalta asiakas voidaan ohjata oikeanlaisiin, oikea-aikaisiin ja riittäviin palveluihin. Paljon on vielä kehitettävää työtavoissa, jotta perustason sote-keskus olisi vastuussa asiakkaidensa ja potilaidensa auttamisesta niin terveydellisissä kuin elämäntilanteeseen liittyvissä sosiaalisissa vaikeuksissa.
Sosiaalihuollon asiakkaiden aseman vahvistaminen perustason sote-keskuksen toiminnassa voi edistää integraatiotavoitetta. Jos perustason sosiaalipalvelut ovat tarpeeksi vahvat, voidaan välillisesti vaikuttaa myös hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen.
Sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä ja asiakkaan palveluprosessissa asian vireille tulo on se kohta, jossa tehdään ratkaisut kustannusten syntymisestä. On laskettu, että esimerkiksi Tampereen kaupungin ikäihmisten palveluissa yhden asiakasohjaajan palvelutarpeen arvioinnin kautta kohdentuu vuodessa keskimäärin 5,5 miljoonan ja päivässä noin 20 000 euron arvosta palveluita.
Asiakasohjauksen järjestäminen ja sitä tekevien ammattitaito määrittää suuresti koko palvelujärjestelmän suorituskykyä (Asiakas- ja palveluohjaus-osahankkeen loppuraportti. Tampereen kaupunki ja Sitra, 2015.).
Muun sosiaalipalvelun osalta valinnanvapauslaki ontuu. Esityksen mukaan maakunnissa tulisi olla sosiaalityöntekijöistä koostuva ryhmä, joka tarvittaessa tekisi palvelutarpeen arviointia, jos asiakkaalla olisi tarve sote-keskuksen palvelutarjontaa laajempaan palveluun.
Resursseista lakiesitys ei mainitse mitään, saatikka yhteistyöstä muiden palveluiden kanssa. Ryhmän ammatillinen rooli on epäselvä, koska työn sisältö ei vastaa sosiaalihuoltolain tavoitteita tai tarkoitusta: työ keskittyisi yksinomaan viranomaispäätöksiin. Mallissa unohdetaan suunnitelmallinen ja tavoitteellinen muutostyö.
Valinnanvapauslain suurin riski on se, että terveydenhuollon kustannukset nousevat ja yksityinen terveydenhuolto keskittyy entisestään. Sosiaalipalveluiden rahoituksen kohtalo jää maakuntavaltuutettujen käsiin tilanteessa, jossa kustannuskriisi iskee maakuntiin.
Jo nyt useassa kunnassa palveluiden rahoituksessa ja resursoinnissa mennään eteenpäin lakien rikkomista hipoen. Tilanteen korjaamiseen ryhdytään, kun uhkasakko on asetettu. Kauniit puheet ennaltaehkäisevän työn merkityksestä ovat turhia, jos resursseja siihen ei ole ja vasta korjaavien toimenpiteiden heikko taso herättää päättäjät tekemään jotain. Silloin lasku on jo kasvanut.
Oma haasteensa on vielä eri palveluiden yhteistyö. Esimerkiksi sote- ja työllisyyspalveluiden sekä kuntien hyvinvointipalveluiden paikallinen järjestäminen näyttää tuottavan entistä pirstoutuneemman hallintorakenteen. Epäselvää on miten kunnat toteuttavat tulevaisuudessa niille kuuluvaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä, kun suuri osa ammattihenkilöistä siirtyy maakuntiin. Ja riittävätkö kunnan määrärahat tähän tehtävään?
Työllistämistä tukevien ja sosiaalipalvelujen integraatio on toistaiseksi ratkaisematta, vaikka tarve myös siihen on tunnustettu. Tulevaisuudessakin tarvitaan monialaista ja moniammatillista yhteistyötä sekä monialaiseen palveluun liittyvän asiakastiedon hallintaa.
Vaikeasti työllistyvät ja vastavalmistuneet nuoret tarvitsevat työllistymiseensä henkilökohtaista, kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä tukea. Jatkovalmistelussa olisi varmistettava työnhakijoiden palveluprosessin ja työttömyysturvaetuuksien toimeenpanon sujuvuus uudistuksessa. Henkilöstön asiantuntemus ja osaaminen on hyödynnettävä valmistelu- ja siirtymävaiheissa.
TE-toimistoissa työskentelee nykyään suuri määrä ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa. Uudistuksessa on vaarana, että tämä osaaminen ainakin osittain tai väliaikaisesti menetetään. Silloin edessä on uusi ”Kela-ilmiö”: työ ruuhkautuu ja kärsijänä on asiakas.
Kirjoittaja on sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian erityisasiantuntija.
uutiskirje 
