Vasemmistolaiset arvot ja yrittäjyys sopivat yhteen

Janne Parkkila, 32, on kasvanut yrittäjäperheessä. Kuljetusyrityksen jatkajaa hänestä ei tullut, kun kiinnostus tietokoneisiin vei alan opintoihin – tohtoriksi asti. Ensi yrityksensä hän perusti opiskeluaikanaan.

– Tein digiboxi-asennuksia ikäihmisille ja opastin miten laitteet toimii. Kun tuttaville tuli tehtyä ilmaiseksi, ajattelin, että tästä voi saada rahaakin. Perustin yrityksen ja tarjosin asennus- ja muita palveluja.

Nykyinen 2012 perustettu TripleBitStudios Oy oli aluksi kaveriporukan yhteistyötä, mutta kehittynyt siitä ohjelmistotaloksi.

– Meitä on neljä omistajaa ja kaksi työntekijää. Kasvu on ollut reippaanlaista, tarvitaan varmaan uusia työntekijöitä tänä vuonna. Teemme pääasiassa terveysalan it-ratkaisuja.

– Kalliiden ja huonosti toimivien ratkaisujen sijaan tarjoamme helppokäyttöisiä ja asiansa hyvin tekeviä järjestelmiä. Asiakkaat ovat ympäri maata. Toimipisteitä ei ole, henkilöstö on hajautunut, videoyhteyden päässä toisistaan.

Ammattiliittoja tarvitaan

Yrittäjyydestä Parkkilan mukaan on vääränlaisia mielikuvia. Hän arvelee niiden johtuvan kiistoista ay-liikkeen kanssa ja siitä, että yrityskenttää hahmotetaan kasvottomien suuryritysten kautta.

– En näe ammattiliittoja huonona. Pitää olla työehtosopimukset. Valtaosa yrittäjistä noudattaa niitä. He haluavat pitää hyvää huolta työntekijöistä, maksaa kunnon palkkaa ja pitää esimerkiksi työterveyshuollon minimivaatimuksia paremmalla tasolla. Huonot esimerkit ovat usein niitä, jotka viimeisillään haluavat pelastaa yrityksensä. Kun tilanne on huono, sitten mokaillaan vielä enemmän.

Parkkilan mielestä lainsäädäntö on monimutkaista.

– Moni yrittäjäksi lähtevä on hyvä työssään, mutta kun palkkaa työntekijän, onkin hämmentävää mitä kaikkea pitää tehdä, järjestää ja maksaa. Ei keskiverto työntekijäkään tiedä mitä välillisiä kuluja yrityksellä on. Monesti kyse on väärinkäsityksistä, ei siitä, että oltaisiin eri mieltä tai että toinen haluaa polkea toisen oikeuksia.

– Yrittäjänä tykkään, että meillä on ay-liike, joka on neuvotellut selkeät sopimukset. Ei tarvitse joka asiasta vääntää. Ja ainahan asiat saa paremmin hoitaa, maksaa enemmän ja muuta. On huvittavaa, kun puhutaan paikallisesta sopimisesta – saahan nytkin sopia ja sovitaankin käytäntöjä, mikä sopii kenellekin. Paikallista sanelua en kaipaa, Parkkila muistuttaa.

Koulutusta ja yrittäjäkasvatusta

Valtaosa uusista työpaikoista 2000-luvulla on syntynyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne ovat tärkeitä työllistäjiä. Työelämän muutos, ei vähiten teknologisen kehityksen vuoksi, on johtanut ja johtaa siihen, että yksin yrittäminen tai muutaman henkilön mikroyritykset lisääntyvät.

– Moni kokeilee yrittäjyyttä. Toisille se on juuri sitä mitä haluaa, toisille se ei sovi. Yrityksiä nousee ja niitä menee nurin – se on normaalia.

Parkkila pitää tärkeänä, että paluu yrittäjyydestä muuhun työhön, esimerkiksi uudelleen kouluttautumisen kautta olisi luontevaa ja reilua. Nyt entinen yrittäjä joutuu karenssiin ja saa sitten alinta aikuiskoulutustukea, kun toisesta ammatista siirtyvälle maksetaan heti ansiosidonnaista.

– Ei ole reilua, että kokeilee, ottaa riskin, menettää paljon ja sitten vielä valtio potkii päähän. On myös paljon hyvin pienituloisia yrittäjiä, joilla tulot eivät meinaa riittää elantoon. Pienemmillä paikkakunnilla yrittäjyys on usein ainut mahdollisuus. Joku perustulon tyyppinen ratkaisu tarvitaan.

– Tärkeintä on, että Suomessa on hyvä koulutus, että saadaan hyvää työvoimaa. Toinen on se, että tarvitaan yrittäjyyskasvatusta tai itsensä työllistämiseen valmistavaa koulutusta, koska se on tulevaisuuden malli. Työ muuttuu niin monenkirjavaksi, että kaikkeen on tosi vaikea keksiä työehtosopimusten kaltaisia malleja ja ratkaisuja. Kun tähän lisätään perustulon kehittäminen, siinä ovat ydinasiat, joista tulevaisuuden hyvinvointivaltio rakentuu.

Kaksi erilaista maakuntaa

Vasemmistopiirin puheenjohtajana Janne Parkkila on toista vuotta.

– Alue on iso, kaksi maakuntaa. Toimintakulttuurit Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa ovat erilaiset. Toisaalla tehdään lupsakammin, toisaalla on järjestelmällisempää. Savossa on vahvempi kannatus, Karjalassa paikkakuntia, joissa on lähdettävä melkein tyhjästä.

Parkkila kokee vahvuudekseen organisaation rakennustyön. Häntä vähän harmittaa, että juuri nyt pitää maakuntavaalien vuoksi tavallista enemmän keskittyä vaaleihin.

Maakuntiin laaditaan omat maakuntaohjelmat. Niihin puheenjohtaja haluaa työllisyys-, koulutus- ja muiden tavoitteiden ohella selkeää kantaa pienyrittäjyyteen ja syrjäseutupolitiikkaan.

Organisaatiotyössä kehitetään digipuolta. Kevään aikana kunnallisjärjestöjen verkkosivut laitetaan kuntoon ja huolehditaan niiden ylläpidosta.

Kuntarajat ylittävä yhteistyö, vastuun jakaminen piirihallituksen jäsenille, uusien jäsenten luonteva pääsy tekemiseen mukaan, erilaiset toiminnan ohjeistukset – aiheita ja ajatuksia, intoa ja innostusta, mutta myös päättäväisyyttä löytyy Parkkilan puheesta.

Espanjasta kotiin

Vasemmistolaiseksi Parkkila kypsyi Espanjassa vuosina 2010–2011 monen asian kautta: talouskriisi, 50 prosentin nuorisotyöttömyys, mielenosoitukset, asunnottomat, keskustelut Madridin yliopistolla ja ystävien kokemukset Latinalaisesta Amerikasta.

– Halusin tehdä jotain palatessani Suomeen. Ilmoittautuminen puolueen jäseneksi oli heti ensimmäisen viikon asia. Lappeenrannassa kävin uusien jäsenten tapaamisessa. Intoa oli tehdä, mutta en osannut. Homma jäi vuosiksi.

– Joku vuosi sitten Joensuussa menin vasemmistoliiton teltalle. Sanoin siinä: terve, olen ollut puolueen jäsen ja haluan tehdä jotain, saisiko tulla vaikka kahvinkeittoon tai teltan pystytykseen. Meni kuukausia, kunnes sain kutsun kokoukseen. Siitä se alkoi, Janne Parkkila summaa.