Pintaa syvemmältä
Etelä-Afrikassa vietetään 27. huhtikuuta Vapauden päivää tuona päivänä vuonna 1994 pidettyjen maan ensimmäisten vapaiden ja demokraattisten vaalien kunniaksi. Kuluvana vuonna Etelä-Afrikan kaupunkien kadut täyttyvät kuitenkin vasta pitkän viikonlopun jälkeen, kun sadattuhannet ihmiset kokoontuvat vappumarsseille.
24 vuotta maan ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen yli 40 prosenttia eteläafrikkalaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä – ja heistä yhdeksän kymmenestä on mustia.
Talouden jättäminen ennalleen oli kommunistipuolueen mielestä virhe.
Etelä-Afrikan kommunistipuolueella on selkeä näkemys siitä, miksi rotuerottelukauden päättyminen ei johtanutkaan kaikille kansanryhmille tasavertaisen sateenkaarikansakunnan syntymiseen.
Toukokuussa 1994 Afrikkalaisen kansalliskongressin ANC:n Mayibuye-lehden kannessa oli kuva presidentti Nelson Mandelan virkaanastujaisista maan pääkaupungissa Pretoriassa ja ilmavoimien hävittäjistä lentämässä muodostelmassa Union Buildingsin hallituskompleksin ylitse.
”Hetki on koittanut. Vapautus. Todellinen muutos. Kansallinen demokraattinen vallankumous”, lehden pääkirjoituksessa todettiin.
”Nyt on aika lunastaa vaalilupaukset. Kesäkuussa tehdään budjettipäätökset määrärahojen jakamisesta.”
Kommunistipuolueen African Communist -lehdessä sävy oli toinen. ”A luta continua! Taistelu jatkuu”, lehden kannessa julistettiin. Kuvissa tuhannet eteläafrikkalaiset jonottivat äänestyspaikoille, ikään kuin muistutuksena siitä, että valkoisen vähemmistövallan lakkauttaminen ja ensimmäiset demokraattiset vaalit olivat laajapohjaisen joukkoliikkeen pitkän kamppailun tulosta.
Kommunistipuolue oli keskeinen osa Etelä-Afrikan vapautusliikettä yhdessä ANC:n ja ammattiliittojen kongressin Cosatun kanssa. Tähän päivään asti puolue on osallistunut vaaleihin ANC:n listalla, ainoana poikkeuksena viime marraskuussa Metsimaholon kunnassa pidetyt paikallisvaalit. Parlamentin jäsenistä noin viidesosa on kommunisteja.
Rotuerottelukauden päättymisen jälkeen kommunistipuolueen iskulauseena oli: Sosialismi on tulevaisuus – rakennetaan se nyt!
Aika ei kuitenkaan ollut otollinen kommunistipuolueen kaikille aloitteille. Neuvostoliiton romahtaminen oli vielä tuoreessa muistissa. Maailmalla talouspolitiikan trendinä oli pikemminkin uusliberalismi.
Nelson Mandelan ja hänen seuraajansa Thabo Mbekin kaudella ANC:n politiikka tähtäsi ennen muuta talouskasvuun ja kasvun tulosten jakamiseen kansalle erilaisina sosiaalietuuksina ja rakentamalla asuntoja köyhälle mustalle enemmistölle.
Mandela ja Mbeki olivat molemmat entisiä kommunisteja ja puolueen keskuskomitean jäseniä, mutta heidän visiossaan sosialismin aika olisi vasta sitten kun siihen olisi varaa.
ANC:n hallinnon sosiaalisia saavutuksia ei tule vähätellä. Rotuerottelun päättymisen jälkeen yli 16 miljoonalle eteläafrikkalaiselle on rakennettu uudet asunnot. Sähkönjakelun piirissä olevien kotitalouksien määrä on yli kaksinkertaistunut. Kymmenelle miljoonalle koululaiselle on järjestetty ilmainen kouluruokailu.
Yli 16 miljoonaa eteläafrikkalaista, lähes kolmasosa väestöstä, on myös päässyt erilaisten sosiaaliavustusten piiriin.
Kommunistipuolueen julkaisemassa raportissa kuitenkin muistutetaan, että rotuerottelu oli omalaatuinen talousjärjestelmä, jossa musta enemmistö oli ajettu mailtaan bantustaneihin ja kaupunkien laitamien hökkelikyliin halvaksi työvoimareserviksi valkoiselle vähemmistölle ja heidän omistamilleen yhtiöille.
Kun vähemmistövallan päättymisen jälkeen maan tuotantosuhteisiin ei puututtu, mustalla enemmistöllä ei ollut edelleenkään maata tai pääomaa, vaan ihmisten ainoa keino tulla toimeen oli myymällä työvoimaansa. Tällä hetkellä 36 prosenttia eteläafrikkalaisista on työttömänä.
Etelä-Afrikan talous oli myös kolonialistinen. Kaivoksissa louhitaan kivihiiltä, kultaa ja platinaa maailmanmarkkinoille, ja suurtiloilla viljellään maataloustuotteita vientiin.
Rotuerottelun päättymisen jälkeen talous kasvoi, mutta ei syntynyt juuri uusia työpaikkoja. Kuvaava esimerkki on, että viime vuosikymmenellä eteläafrikkalaisten rakennusyhtiöiden liikevoitot kahdeksankertaistuivat, mutta tuotot siirrettiin pääasiassa ulkomaille eikä uusiin investointeihin, jotka olisivat luoneet työpaikkoja.
Talouden jättäminen ennalleen oli kommunistipuolueen mielestä virhe, samoin kuin se, että huomattava osa väestöstä on jätetty vain passiivisiksi sosiaalituen asiakkaiksi.
Juuri nyt Etelä-Afrikan vasemmistolla on kuitenkin nostetta. Syvästi korruptoituneen Jacob Zuman syrjäyttäminen presidentinvirasta ja Cyril Ramaphosan valitseminen hänen seuraajakseen oli pitkälti ANC:n vasemmistosiiven ansiota.
Kommunistipuolue ja ammattiliitot puhuvat ”kansallisen demokraattisen vallankumouksen toisesta vaiheesta”. Sillä tarkoitetaan opintopiirejä ja jäsenkampanjoita, kamppailua minimipalkan ja työpaikkademokratian puolesta, lisää julkisia investointeja uusiin työpaikkoihin sekä maareformin edistämistä tavalla tai toisella.
uutiskirje 