Viime vuonna Suomessa hakattiin enemmän metsää kuin koskaan ennen. Tällä lauseella alkaa ympäristöjärjestöjen kansalaisaloite, jolla pyritään kieltämään avohakkuut valtion metsissä. Parisen viikkoa sitten käynnistetty kampanja on kerännyt nimiä aloitteeseen jo yli 22 000. Lisää tarvitaan.
Ennätystulos hakkuumäärissä järkyttää, kun tiedämme avohakkuiden monet ikävät seuraukset uhanalaisista metsälinnuista aina ilmastonmuutokseen asti.
Jos talousmetsiä hoidettaisiin jatkuvan kasvatuksen menetelmällä, metsäluonnon monimuotoisuutta voitaisiin pelastaa ja ilmastonmuutosta hillitä. Vesistötkin pysyisivät puhtaampina.
Metsänomistajalle monimuotoisuuden säilyttämisestä voi olla ihan taloudellistakin hyötyä sitä kautta, että monipuoliset metsät ovat vähemmän alttiita metsätuhoille ja ne pystyvät sopeutumaan paremmin ympäristön muutoksiin kuten ilmaston lämpenemiseen.
Luontojärjestöt vakuuttavat että jatkuvapeitteinen metsätalous on useimmiten metsänomistajan taloudellisen tuotonkin kannalta kilpailukykyinen vaihtoehto.
Kestävämpää otetta metsätalouteemme haetaan myös Greenpeacen metsävetoomuksella, johon kerätään parhaillaan allekirjoituksia. Siinä vaaditaan, että Suomi pitää lupauksensa luonnon monimuotoisuuden säilymiseksi ja lisää metsien suojelua tuntuvasti. Kansainväliset sopimukset velvoittavat nostamaan suojeltujen metsien osuuden 17 prosenttiin.
Sipilän hallituksen tavoitteena sen sijaan on nostaa metsiemme hakkuumääriä rajusti, nykyisestä 65 miljoonasta kuutiosta peräti 80 miljoonaan kuutioon jo vuoteen 2020 mennessä. Tätä Suomen metsäluonto ei kestä, todetaan metsävetoomuksessa.
Metsäyhtiöt omistavat 10 prosenttia maamme metsistä ja siellä on suojelun arvoisia metsiä. Metsäyhtiöiltä on vetoomuksen mukaan vaadittava oikeita tekoja eli niiden on lopetettava hakkuu ja puun ostaminen suojelun arvoisista metsistä. Niiden tulisi vetoomuksen mukaan kantaa vastuuta myös osallistumalla suojelualueiden laajentamiseen omalla kustannuksellaan.
Moni metsänomistajista haluaisi siirtyä avohakkuista jatkuvan kasvatuksen menetelmään, mutta tietoa asiasta ei herkästi jaella heille. Vuosikymmeniä meillä oli tilanne, jossa muut metsänhoitomuodot kuin avohakkuu olivat käytännössä kiellettyjä. Vasta vuonna 2014 uuden metsälain myötä muutkin menetelmät sallittiin. Toivottavasti asenteet muuttuvat pikkuhiljaa metsäsektorilla sallivammiksi.
Viime syksynä metsäkeskustelu kävi kuumana Euroopan parlamentin Lulucf-äänestyksen vuoksi. Tässä metsien ilmastovaikutuksia koskeneessa äänestyksessä voitti kanta, jonka mukaan metsien vuosittaisia hakkuumääriä ei huomioida lyhyen aikavälin hiililaskelmissa vaan metsien hiilinielun kasvattamisessa tähdätään vuosikymmenien päähän.
Suomessa metsäyhtiöt ja hallitus iloitsivat päätöksestä. Perinteinen sellunkeitto menestyy hyvin ja siihen kelpaa nopeasti kasvatettu avohakkuilla korjattu puuraaka-aine.
Jatkuvalla kasvatuksella syntyvä laatupuu sopisi puuseppien ja muiden korkean jalostusasteen tuotteita valmistavien käyttöön. Toivottavasti tähän suuntaan mennään jatkossa.
[digilehti pvm=20180601]
uutiskirje 
