Suomessa julkinen terveydenhuolto on toiminut suhteellisen hyvin. Sitä on rakennettu kauan, ja se on kattanut kaiken ennaltaehkäisystä kriisitilanteisiin, vaikeat operaatiot, yksityisen sektorin hoitovirheiden korjaamisen sekä koulutuksen ja kehittämisen. Julkinen terveydenhuolto on kantanut vastuun äitiysneuvonnasta, päihde- ja mielenterveystyöstä, kouluterveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta. Erikoissairaanhoito Suomessa on huipputasoa.
Sote-uudistuksen keskeinen elementti, valinnanvapaus, muuttaa olennaisesti sotepalvelujen tuottamista. Käytännössä suurin muutos on bisnesmahdollisuuden tarjoaminen yksityiselle sektorille. Potilaskohtaisista korvauksista käytävä vääntö tulee olemaan suuri, kuten Helsingin Sanomat kirjoitti 2. elokuuta pääkirjoituksessaan.
”Pienituloisella ei ole varaa kaikkiin palveluihin.”
Väestön ikääntymisen jatkumisen myötä sote-palvelujen tarve kasvaa. Myös syrjäytyminen, työttömyys, toimeentulo-ongelmat ja perheiden kasvavat ongelmat lisäävät palvelujen kysyntää. Palvelujen suurkuluttajien määrä voi olla suuri. Pihlajalinna vetäytyi Jyväskylässä valinnanvapauskokeilusta, sillä potilaskohtainen rahoitus ei ollut riittävä. Onko jatkossa riski, että asiakkaat jäävät vaille hoitoa, jos palvelun tuottaja katsoo, etteivät voitot ole riittävän suuret? Kansainvälisissä yrityksissä nämä päätökset saatetaan tehdä kaukanakin kohdemaasta. Eettisyys ei päätöksissä paljon paina.
SuPer kohtaa jatkuvasti suuria ongelmia, joita yksityisen sektorin kasvaminen on aiheuttanut. Julkisella sektorilla luottamusmiestoiminta on rakentunut vuosikymmenten aikana, ja sen ei tarvitse hakea oikeutustaan. Yksityisellä sektorilla työntekijöiden on vaikeampi huolehtia lakisääteisistä oikeuksistaan. Myös epäkohtien esiintuominen on aiheuttanut työntekijöille ongelmia. Huoli hoidon laadusta on erittäin suuri. Yksityinen sektori haluaa tehdä voittoa ja tekee sen heikentämällä palvelujen laatua ja hoitajien jaksamisen ja turvallisuuden kustannuksella. Tällainen suuntaus ei saa jatkua.
Valinnanvapaus julkisessa terveydenhuollossa on ollut voimassa vuoden 2014 alusta. Terveydenhuoltolain pykälän 48 mukaan kuntalaisella on mahdollisuus valita hoitopaikkansa koko maan alueelta. Kiireettömän hoidon valinnanvapaus koskee perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa.
Tätä valinnanvapautta on käytetty vähän, eikä sitä ole juurikaan mainostettu.
Kaikilla kansalaisilla ei sote-uudistuksessa ole todellista valinnanvapautta, sillä lisäpalvelut vaativat palvelun käyttäjältä omaa rahaa. Pienituloisella ei ole varaa kaikkiin palveluihin, jolloin kansalaiset jakaantuvat entistä vahvemmin hyvä- ja huono-osaisiin.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer
uutiskirje 
