Olemme saaneet seurata puolustusvoimien satavuotisjuhlakiertuetta kalustoesittelyineen, taistelunäytöksineen ja juhlakonsertteineen eri puolilla Suomea. Tässä yhteydessä on oivallinen tilaisuus pohtia Suomen puolustusvoimien tehtävää nykyajan maailmassa.
Jo 70 vuotta maamme turvallisuus on perustunut rauhantahtoiseen ulkopolitiikkaan ja uskottavaan, itsenäiseen puolustukseen. Näin jopa YYA-sopimuksen kireimpinä vuosina. Jotain tuntuu muuttuneen, kun Suomeen ollaan hankkimassa maailman kalleinta ilmaan nostettua tykistölaitetta, F-35-rynnäkköhävittäjää. Koneiden ostohinta on 10 miljardia, elinkaarikustannukset 30–40 miljardia ja niiden ohjausjärjestelmä toimii vain myyjän luvalla. Hanke näkyy jo Sipilän hallituksen esityksessä kehysbudjetiksi vuosille 2019–2022, jossa vuotuiset puolustusmenot nousevat 2,9 miljardista 4,5 miljardiin.
Itse asiassa turvallisuuspolitiikan muutos tapahtui jo Horneteja hankittaessa 1990-luvun alussa. Nekään eivät ole lentäneet ilman Naton tukea, vaikka suomalaisten selvä enemmistö ei kannata järjestön jäsenyyttä. Päätös tehtiin hyvin pienessä piirissä, ja eduskuntaa harhautettiin riisutun version hinnalla ja katteettomilla lupauksilla vastakaupoista. Hornetien hinta kuitenkin moninkertaistui alkuperäisestä ja söi suhteettomasti puolustusbudjetin varoja. Se johti varuskuntien lakkauttamisiin ja jälkeenjääneisyyteen maavoimien, muun muassa ilmatorjunnan osalta.
Ilmatorjunnan entinen tarkastaja, eversti Ahti Lappi arvosteli hävittäjähankintaa Ilmatorjuntalehdessä 3/2015 kalleuden ja haavoittuvuuden vuoksi. Ilmatorjunta maksaa vain murto-osan hävittäjien hinnasta, ja liikkuvalle alustalle sijoitettuna aseet ovat vaikeasti tuhottavissa. Ne ovat myös täysin omassa kontrollissamme. Eversti evp., tutkija Pekka Visurin mukaan hävittäjillä ei ole sotilaallista merkitystä maanpuolustuksen kannalta.
Maallikkona joutuu kysymään: kenen tarpeisiin näitä koneita oikein ollaan hankkimassa. Muistamme, kuinka Alexander Stubb oli aikanaan halukas viemään Suomen mukaan Libyan pommituksiin.
Ranskan pääministeri Macron kosiskelee meitä nyt sotimaan Afrikkaan. Tarvitseeko kenties Yhdysvallat meitä Baltian puolustukseen?
Olemme vuosien ajan eläneet leikkauspolitiikan aikaa, jolloin kaikesta tarpeellisesta on jouduttu tinkimään julkisissa palveluissa. Sosiaaliturvan jälkeenjääneisyyttä ei ole pystytty korjaamaan, ja työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden ahdinko jatkuu.
Eikö tässä tilanteessa kannattaisi vakavasti harkita hävittäjähankintaa ja asevarustelun paisuttamista, ettemme tekisi virhearvioon perustuvaa kallista ratkaisua. Siksi on syntynyt nettiadressi otsikolla Hävittäjähankinta uuteen harkintaan – miljardit hyötykäyttöön. Siinä vaaditaan avointa keskustelua koko yhteiskunnassa hankkeen tarpeellisuudesta.
Hannu Ketoharju
Juuka
uutiskirje 
