Jordanin laaksossa joukko maanpaossa olevia Irakin mandealaisia on kokoontunut kasteseremoniaan vihreän lammen rannalle. Valkoisiin pukeutunut uskonnollinen johtaja Tarmida Nethan Kremdi al-Sabbahi suorittaa kasterituaalin samalla tavalla kuin mandelaisten profeetan Johannes Kastajan kerrotaan tehneen Jeesukselle Jordan-virrassa kaksi vuosituhatta sitten.
Kaksi Nethan al Sabtin* poikaa kuvaa isänsä saamaa siunausta.
– Emme voi palata Irakiin, koska kotiseutumme on vieläkin shiia-joukkojen miehittämä. Jos palaamme, he tappavat meidät, al Sabti huokaa.
Koraanissa, mandealaiset mainitaan yhtenä kirjan kolmesta uskonnosta ja islamin oppien mukaan heitä tulisi suojella.
Al Sabtit olivat aikoinaan menestyviä jalokivikauppiaita Irakin kaakkoisosassa, Maysanin maakunnassa. Vuonna 2017 perhe joutui kuitenkin pakenemaan Jordaniaan. He liittyivät niiden yli 50 000 mandealaisen joukkoon, jotka pakenivat Irakista Saddam Husseinin hallituksen kaaduttua vuonna 2003. Sittemmin 80 prosenttia mandealaisista on paennut Irakista.
Jihad vähemmistöjä vastaan
Vuoden 2003 jälkeen uskonnolliset jännitteet ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuva väkivalta Irakissa yleistyivät.
Mandealaisten Ihmisoikeusryhmän (MHRG) vuonna 2009 tekemän ihmisoikeusselvityksen mukaan vuosien 2003 ja 2009 välillä Irakissa murhattiin 163 mandealaista ja 271 kidnapattiin vakaumuksen vuoksi.
– Mandealaisia on vihattu aina, mutta Saddam Husseinin aikana meille ei voitu tehdä mitään, koska maassa oli hallitus ja vahva armeija. Vuoden 2003 jälkeen emme enää ole olleet turvassa. Militantit pitävät valtaa, eikä meillä ole takeita turvallisuudesta, al-Sabti kertoo.
Vuonna 2017 Bagdadissa vaikuttava imaami, Allah al-Mousawi kehotti perjantaisaarnassaan seuraajiaan aloittamaan jihadin Irakin uskonnollisia vähemmistöjä, myös mandealaisia vastaan.
Ennen al-Sabtin perheen pakenemista joukko aseistettuja miehiä ehti murtautua heidän jalokiviliikkeeseensä, rikkoa lasivitriinit ja uhkasi tappaa perheenjäsenet, jolleivät he lähde.
– Olimme kaikki hyvin peloissamme ja mietimme, kuka olisi seuraava, al-Sabti sanoo.
Nykyisin mandealaisia uhkaillaan jatkuvasti. Useimmiten uhkaaja on Badr-järjestö, jonka muodostavat shiiaoppinut Muqtada al-Sadrin entiset militantit ja entisten shiia-militanttien kattojärjestö Hashed al-Shaabi**.
Eivät kristittyjä eivätkä muslimeja
Mandealaisuus on yksi maailman vanhimmista jäljellä olevista gnostilaisista uskonnoista. Kolmen vuosituhannen ajan mandealaiset ovat harjoittaneet uskoaan, jonka perustana ovat rauha, suvaitsevaisuus ja hyväntekeväisyys. He eivät ole kristittyjä eivätkä muslimeja, he puhuvat arameaa ja heidän uskontonsa perustuu Ginza Rabba -nimiseen pyhään kirjaan sekä valon maailman ja pimeyden maailman vastakohtaisuuteen.
Heidän tärkein profeettansa on Johannes Kastaja ja pääsy vapaana virtaavan veden äärelle liittyy edelleen keskeisesti mandealaisten uskonnon harjoittamiseen.
Islamin pyhässä kirjassa, Koraanissa, mandealaiset mainitaan yhtenä kirjan kolmesta uskonnosta ja islamin oppien mukaan heitä tulisi suojella.
Heidän esoteerinen uskontonsa ymmärretään kuitenkin usein väärin ja mandealaisia on syrjitty ja sorrettu Irakissa jo vuosisatojen ajan. Suuri syy vainoon on se, etteivät he ympärileikkaa poikiaan.
”Mandealaisia on vihattu aina, mutta Saddam Husseinin aikana meille ei voitu tehdä mitään.”
Vielä 1900-luvun alussa Irakissa ja Iranissa eli noin 800 000 mandealaista, arvioi Claire Lefont, The Sabean Mandaean -teoksen kirjoittaja. Tällä hetkellä heitä on maailmassa alle 100 000.
– Uskontomme kieltää tappamisen, varastamisen ja valehtelun. Vaikka joku hyökkäisi kimppuumme, emme saa puolustaa itseämme, sanoo 31-vuotias Tarmida Mustapha Najim Luaa’bee, yksi maailman 54 mandealaisesta papista.
Järjestelmällistä sortoa
Irakin väkilukuun suhteutettuna mandealaiset ovat yksi eniten vertavuodattaneista uskonnollisista lahkoista.
– Vähemmistöjen suojelu ei ikinä ole ollut Irakin hallituksen prioriteetteja. Sitä paitsi, vaikka haluakin olisi, Irakilla ei ole resursseja, eikä edes kykyä selviytyä sen kaltaisesta suojelusta, Ibrahim al-Marashi kertoo.
Marashi on irakilaisamerikkalainen, modernin Irakin historiaan erikoistunut tutkija ja apulaisprofessori Kalifornian yliopistosta.
Isisin kaatumisesta huolimatta mandealaiset eivät usko, että Irak on enää turvallinen maa uskonnollisille vähemmistöille.
Irakin parlamentissa yksi paikka on varattu mandealaisille. Heillä ei kuitenkaan ole edustajaa yhdessäkään ministeriössä, eikä siis merkittävää poliittista valtaakaan.
– Toukokuun 12. päivän vaalit eivät vähentäneet vähemmistöjen järjestelmällistä sortoa, al-Marashi toteaa.
Aikoinaan mandealaiset olivat yksi niistä Irakin kahdeksasta uskonnollisesta ja kulttuurisesta ryhmästä, jotka antoivat osansa Irakin rikkaalle ja monipuoliselle kulttuurille. Nyt he ovat paenneet joukolla.
– Viime vuosikymmenten sodissa on hävitetty 3 000 vuoden aikana rakennettu sivilisaatio. Nyt Irakista on tulossa vain sunnien, shiiojen ja kurdien maa, al-Marashi sanoo. Seurauksena on Irakin kulttuurin köyhtyminen.
Mandealaiset ovat hajautuneet ympäri maailmaa. Heitä elää Jordaniassa noin 1 400, Ruotsissa 10 500, Aus-traliassa 10 000 ja Pohjois-Amerikassa 8 000.
Etnistä puhdistusta Irakista paenneet mandealaiset eivät pysty suorittamaan pyhiä rituaalejaan, joihin Tigris- ja Eurfat-joet liittyvät olennaisesti.
Jordaniassa asuvat mandealaiset eivät uskalla rukoilla jokien läheisyydessä, koska pelkäävät yhteisönsä leimautuvan.
Viime vuonna pappi Luaa’bee pidätettiin, koska poliisi ei tiennyt, mitä mandealaisuus on.
– Partani takia poliisi oletti, että olen Isisin jäsen, Luaa’bee kertoo.
* Nimi muutettu turvallisuussyistä.
** Tieto perustuu mandealaisperheiden haastatteluihin.
Käännös Markus Kangas ja Maippi Tapanainen
uutiskirje 
