Kahdet vaalit ovat reilun puolen vuoden sisällä ja mahdollisesti kolmannetkin. Edellisen puheenjohtajansa Ville Niinistön johdolla puolue alkoi elää jo pääministeripuolueen elämää.
Puolueen kannatusluvut kävivät Touko Aallonkin puheenjohtajakaudella Ylen Taloustutkimuksen kyselyn mukaan 17,8 prosentissa viime vuoden syyskuussa. Vihreät ohitti pääministeri Juha Sipilän keskustan.
Vihreät peittosi myös puheenjohtaja Antti Rinteen demarit ottaen ykkösoppositiopuolueen paikan eduskunnassa oikeistohallituksen alkutaipaleella. Ykköspaikkaa pitää yleensä suurin oppositiopuolue.
Demarit olivat eduskuntavaalien jälkeen sekaisin heikosta kannatuksestaan ja johtajuuskriisissä. Vihreät käytti tilaisuuden hyväkseen, nostetta tukivat niin heikot demarit kuin hallitukseen kohdistuva kova kritiikki.
Vihreistä kertoo paljon se, että puolue ei ole saanut juuri nostetta aktiivimallista ja työelämän heikennyksistä käydystä taistelusta. Työelämäasiat eivät ole sen ydinosaamista.
Vihreät on menettänyt kannatustaan demareille ja vasemmistoliitolle. Puheenjohtajakriisissä pallo on ollut hukassa siitä lähtien, kun Aallon työuupumuksesta ja puheenjohtajuudesta ilmoitettiin julkisuuteen.
Haahuilua puheenjohtajavalinnan ympärillä voi tulkita positiivisestikin. Puolue on kerännyt päivittäistä julkisuutta, ja kaikki julkisuus on hyvästä. Vihreiden kannalta näin ei valitettavasti ole, sillä puolueen toimintaa leimaa nyt päättämättömyys ja epävarmuus.
Valitako pätkäpuheenjohtaja, tulevaisuuden nousija vai jotain siltä väliltä. Jos vaalit menevät heikosti – ja siihen riittävät nykyiset kannatusluvut – tulevaisuuden toivokin saa haastajan. Tätä lienee miettinyt Maria Ohisalo jättäytyessään kisasta sivuun ja keskittyessään omaan vaalikampanjaansa.
Olivatpa ehdokkaat keitä tahansa, lopullinen ratkaisu on vihreiden arvaamattoman valtuuskunnan käsissä ensi lauantaina. Suuri huoli on, kuka pystyy haastamaan hallituspuolueiden puheenjohtajat, keskustan Juha Sipilän ja kokoomuksen Petteri Orpon.
Puheenjohtajan on kyettävä haastamaan myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja demareiden Rinne. Puheenjohtajan pitää olla ministeriainesta ollakseen uskottava. Vihreidenkään kannattajat eivät anna anteeksi osaamattomuutta.
Puheenjohtajakriisi on osoittanut puolueen kärkikaartin suppeaksi. Puolueen historian näkökulmasta tämä ei ole yllättävää, sillä näin on ollut puolueen historian ajan.
Kansainvälisissä kuvioissa profiloitunut Pekka Haavisto kuuluu vanhaan ydinjoukkoon, johon laskettiin muun muassa politiikan parrasvaloista jo sivummalle siirtyneet Heidi Hautala ja Pekka Sauri.
Vihreät on kovassa nosteessa hallitukseen. Puolue kelpaa niin vasemmistolle kuin oikeistollekin. Kansalaisten suosikki on punavihreä hallitus, jossa olisivat demarit, vasemmistoliitto ja vihreät.
Valtaa on tarjolla vihreiden puheenjohtajapelissä – ottajia oli lopultakin vähän. Puheenjohtajan on kampitettava kannatuksen lasku tai jopa käännettävä nousuun. Aikaa vaaleihin on yllättävän vähän.
uutiskirje 