Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoitti kolumnissaan (Kansan Uutiset 26.10.) irtisanomissuojan helpottamisesta ja paikallisesta sopimisesta. Hän totesi, että hyvässä lykyssä olisi mahdollista palata siihen paikallisen sopimisen malliin, josta oli jo löytynyt yhteisymmärrys, ennen kuin Suomen Yrittäjät kaatoi koko win-win-mallin.
Kyseessä olisi lose-lose-malli, joka olisi epädemokraattinen ja syrjisi työntekijöitä. Siinä järjestäytymättömiä työntekijöitä kohdeltaisiin heikommin kuin järjestäytyneitä. Viiden työntekijän yrityksessä vähintään kahden olisi pakko liittyä työntekijäliittoon, jos halutaan sopia. Järjestäytymättömät työntekijät eivät voisi osallistua luottamusmiehen valintaan eivätkä siten sopimiseen työpaikalla. Järjestäytymätön työntekijä ei voisi toimia edustajana, vaikka työntekijöiden enemmistö olisi hänen valintansa kannalla. Vähemmistö voisi valita enemmistölle edustajan. Koko henkilöstöllä yhdessäkään ei olisi mahdollisuutta sopia, vaikka haluaisivat. Sopiminen käy mahdottomaksi, jos vain osalla työntekijöistä on vaikutusmahdollisuus edustajan valintaan ja sopimukseen.
Suomen Yrittäjät ajaa mallia, joka asettaisi yritykset ja työntekijät paikallisessa sopimisessa yhdenvertaiseen asemaan: Mahdollisuus työehtosopimuksen joustojen hyödyntämiseen annetaan kaikille yrityksille. Työntekijät valitsevat keskuudestaan edustajan, jos haluavat. Edustaja päättää, kuuluuko liittoon. Edustajalla on korotettu irtisanomissuoja siitä riippumatta.
Järjestäytymättömiä yrityksiä syrjivää paikallisen sopimisen lainsäädäntöä ei pidä korjata tavalla, joka syrjii järjestäytymättömiä työntekijöitä.
Toivon, että myös vasemmistoliitto tavoittelisi paikallisessa sopimisessa mallia, joka turvaisi sekä yritysten että työntekijöiden yhdenvertaisuuden.
Janne Makkula
työmarkkinajohtaja
Suomen Yrittäjät
lehti 