Suomi pakkopalautti kolme afgaania 15 poliisin saattamana Kabuliin. Yhtä heistä maahanmuuttovirasto oli puhutellut vajaan tunnin. ”Kaikki turvapaikanhakijat saavat yksilöllisen kohtelun” -väite paljastui taas urbaanilegendaksi.
Maanantaina sisäministeri Kai Mykkänen twiittaa näin: ”10 minuuttia marketin edessä kertoo aina että monen uskoa oikeusvaltioon koettelee, kun kielteisen saavat eivät palaa ja maahantulo liian vapaa. Heidänkin huolensa on totta ja huomioitava tai puhumme ohi.”
Tiistaina Kabulissa kuolee nelisenkymmentä siviiliä terrori-iskussa.
”Mykkänen reagoi marketpuheisiin.”
Minä huomaan viidessä minuutissa vastaanottokeskuksen edessä pakkopalautusta pelkäävien turvapaikanhakijoiden epätoivon. Se koettelee monen suomalaisen uskoa oikeusvaltioon.
Ihmisoikeuksia ei osteta marketista, eikä niistä käydä huutokauppaa kansanjoukkojen kanssa. Valitettavasti päättäjät ja viranomaiset ovat lietsoneet uhkakuvia pakolaisvirroista. Suomeen on kuitenkin tullut vain ihmisiä, jotka tahtovat rauhallista elämää.
Mykkänen reagoi marketpuheisiin. Hän ei kuule oikeusoppineiden huolta ja pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöjen vetoomuksia, että sekasortoiseen Afganistaniin ei saa palauttaa ketään.
Turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt luovuttivat Mykkäselle addressin, joka vaati riippumatonta migritarkastusta. Miksi sitä ei ole tehty? Miksi pakkopalautuksia ei keskeytetä siihen asti, että riippumaton migritarkastus on tehty? Moni pakkopalautettava on huonon viranomaistoiminnan uhri, kuten pop up -juristeiksi ajautuneet turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt tietävät.
Vai onko todella niin, että ihmiselämällä ei ole merkitystä?
Kaarina Heiskanen
Äänekoski
uutiskirje 
