Eduskunta hyväksyi omalta osaltaan historialliseksi luonnehditun perustuslain uudistuksen helmikuun alussa vuonna 1999. Suurin muutos tuli hallituksen muodostamiseen. Presidenttijohtoisuus sai väistyä ja toiminta keskittyi eduskuntaan. Valtiosääntö piti hyväksyä myös uudessa eduskunnassa. Voimaan se tuli 1.3.2000.
Uudistus oli mannaa vasemmistoliiton Esko Helteelle, joka oli tehnyt pitkän päivätyön valtiosääntöuudistuksen puolesta. Hän katsoi uuden lain johtavan Suomea länsimaisen parlamentarismin suuntaan ja valtionpäämiehen roolin muuttuvan symbolisemmaksi.
Uudessa perustuslaissa Hellettä kuitenkin harmitti se, että ulkopolitiikan johto jäi presidentille.
Me olisimme pistäneet ulkopolitiikan samaan asemaan kuin muukin politiikka.
– Me olisimme pistäneet ulkopolitiikan samaan asemaan kuin muukin politiikka, Helle sanoi.
Hänen mukaansa asiat nivoutuvat yhä enemmän toisiinsa niin maan rajojen sisällä kuin rajojen ylikin.
– Siinä mielessä uudessakaan perustuslaissa ulkopolitiikan erottaminen muusta ei ole hyvä ja toimiva ratkaisu.
Uudistuksella näytti olevan laaja kannatus eduskunnassa, mutta demareilla oli vaikeuksia sopeutua presidentin valtaoikeuksien karsimiseen pääministerin ja eduskunnan hyväksi. Tämä tuli ilmi kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäen puheenvuorossa. Hän pelkäsi uudistuksen kärjistävän vastakkainasettelua Suomessa.
– Pahoin pelkään, että porvaristo–vasemmisto-vastakkainoloon polarisoituva tulevaisuus on uuden perustuslain voimassa ollessa huomattavasti todennäköisempää kuin nykyisin.
Polarisoitumista aiheuttaa Kalliomäen mielestä juuri presidentin aseman ”nollaaminen”. Hänen puoluetoverinsa, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen kiisti presidentin nollautumisen. Esitys varmistaa, ettei presidentti vedä omaa rooliaan hallitusta muodostettaessa.
Koskisen mukaan valtasuhteet eivät mullistu, vaan muuttuvat. Oikeastaan perustuslakiin kirjataan puolentoista vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset.
lehti 