Uutuusromaaninsa Ystäväni Natalia (Teos) julkaisurumban käydessä kuumimmillaan Laura Lindstedt piipahti Tampereella Suomen Kirjailijaliiton Talvipäivillä puhumassa kirjastaan ja kirjailijoiden asemasta tarinataloudessa. Oleelliseksi kysymykseksi nousi, kykenevätkö kirjailijat pitämään puoliaan markkinavetoisessa nyky-yhteiskunnassa, mikä taitelijoiden asema oikein on.
– Poliittinen valtahan näihinkin asioihin vaikuttaa. Onneksi meillä on edes joitakin poliitikkoja, jotka kantavat huolta myös taiteen asemasta päätöksenteossa. Mutta myös taiteilijoiden olisi jatkuvasti pidettävä ääntä muun muassa valtion apurahojen suuruudesta. Ne laahaavat pahasti jäljessä suhteessa säätiöiden myöntämiin apurahoihin, joita on korotettu.
– Taiteilijoiden eläketurva on edelleen rempallaan. Monet apurahat jäävät Mela-maksujen jälkeen niin pieniksi, ettei niillä yksinkertaisesti tule toimeen, eikä kykene maksamaan eläkemaksuja, Lindstedt harmittelee.
Hänen mielestään pitäisi vähintäänkin toteuttaa vasemmistoliiton aloitteesta levinnyt vaatimus sitoa taiteen ja kulttuurin määrärahat prosenttiin valtion budjetista.
Menestyskirjailijan oma rahoitus on näiltä osin kunnossa, mutta aina ei ole ollut yhtä hyvin, joten hän tietää mistä puhuu.
Aina välillä nousee esille, että elleivät kirjailijat tule toimeen kirjojensa myynnillä, ruvetkoon tekemään oikeita töitä.
– Eiväthän kaikki työt voi olla markkinalähtöisiä. Viljelijätkään eivät tule toimeen ilman tukia. Heille harvemmin tullaan sanomaan, että jos ette saa viljojanne ja munianne kaupaksi, hakeutukaa muihin töihin. Kysymyshän on siitä, onko taiteella ylipäätään arvoa yhteiskunnassamme, tulisieluinen kirjallisuuden puolestapuhuja tähdentää ja korostaa kirjallisuuden merkitystä suomen kielen vaalijana. Sitähän harva tekee niin antaumuksellisesti kuin kirjailija.
Äänestäjiä kustiin silmään
Kun Laura Lindstedtin toinen romaani Oneiron sai Finlandia-palkinnon vuonna 2015, hän kritisoi kiitospuheessaan voimakkaasti Sipilän hallituksen toimia. Tuolloisten eduskuntavaalien jälkimainingeissa eri puolueiden vaalikamppailujen lupaukset koulutuksen määrärahojen säilyttämisestä silloisella tasolla olivat hyvässä muistissa. Lupaukset kuitenkin petettiin törkeällä tavalla leikkaamalla koulutuksen määrärahoista 500 miljoonaa.
– Äänestäjiä kustiin silmään aivan surutta. Toinen surullisenkuuluisa asia tuolloin oli Alexander Stubbin hallintarekisterisotku. Kun suurta julkisuutta saavan palkinnon myötä sain tilaisuuden puhua suuni puhtaaksi, käytin tilanteen hyväkseni. Sehän oli kansalaisvelvollisuuteni. Johonkin ilmeisesti osuin, koska puheeni herätti valtavan reaktion puolesta ja vastaan.
Uusien eduskuntavaalien kynnykselle ehdittäessä Lindstedtiä huolestuttaa erityisesti oikeistopopulististen voimien eteneminen.
– Ilmapiiri vihapuheineen on ollut jo pitemmän aikaan tulehtunut. Toivottavasti tämä globaali trendi ei räjäytä pommia näissä vaaleissa, sillä seuraukset voivat olla tuhoisia. Olen onneksi kuullut myös ennusteita oikeistoliberaalin politiikan kannattajien siirtymisestä piirun verran vasemmalle äänestyskäyttäytymisessään.
– Itse uskon tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Se olisi niin yksilöiden kuin yhteiskuntarauhan kannalta paras. Ohittamattoman tärkeällä agendalla pitäisi olla ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset. Tämä koskee niin luontoa kuin eläimiäkin. Onneksi Sipilän hallituksen kaatumisen myötä, onnettomaksi kaavailtu eläinsuojelulaki jäi jäähylle, Lindstedt huokaa.
Tirkistelijät joutuvat pettymään
– Arvostan valtavasti niitä ihmisiä, jotka tekevät kaukonäköistä ja vastuullista politiikkaa, mutta se ei ole minun foorumini. Minä kirjoitan kirjoja, yhteiskunnallisesti valveutunut kirjailija toteaa yksikantaan ja haluaa puhua jo paljon julkisuutta saaneesta kirjastaan Ystäväni Natalia.
– Yhtenä teoksen alkusysäyksenä on jo 16 vuotta kestänyt ikuisuusprojekti, väitöskirjani ranskalaiskirjailija Nathalie Sarrautesta. Romaanillani ikään kuin kesytän väitöstutkimustani. Sarraute on luonut jäljittelemättömän kielen ja ilmaisun ihmispsyyken mikroliikkeiden kuvailulle. Hän on antanut minulle kirjailijana äidinkielen. Ystäväni Natalia ei kuitenkaan ole tyylipastissi Sarrauten proosasta, eikä parodiaakaan siitä.
Lindstedt valitsi kirjansa aiheeksi nymfomanian haastaakseen itsensä kirjoittamaan seksistä tai paremminkin seksuaalisuudesta kieltä uudistavasti ja tuoreesti keskeisenä osana ihmisten välistä kommunikaatiota. Ja onnistui siinä häkellyttävän hyvin. Ystäväni Natalia on älyllisesti haastava, ajankohtaisiin ilmiöihin kantaa ottava, muun muassa feministiseen teoriaan ja taidehistoriaan viittaileva, mukaansa tempaava teos.
Itse uskon tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Se olisi niin yksilöiden kuin yhteiskuntarauhan kannalta paras.
Kirjan terapiakuvausten kautta Lindstedt kuvaa valtasuhteita laajemminkin. Samalla hän härnää nerokkaasti lukijaa sillä, kuka oikeastaan on kirjan kertoja.
Paikoin rohkeatkin seksikuvaukset ovat, kuten arvata saattaa, herättäneet huomiota.
– Tirkistelijät joutuvat pettymään, sillä teksti on lähinnä seksuaalisuuden dekonstruointia. Seksikuvausten takaa löytyy kommunikaatiota, sitähän seksuaalisuus ihmisten välisissä suhteissa on.
Seksuaalisuuden kuvausten kautta esiin nousee taide. Natalia piirtää ja kirjoittaa mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita terapeutilleen. Hänestä kehkeytyy taiteilijahahmo, ja Lindstedt pääsee ovelasti lempiaiheensa, taiteen, pariin ja osoittamaan häikäisevät kirjoittajanlahjansa.
Juuri taiteen syvällinen käsittely on ainakin minulle kirjan hienointa antia. Myös #metoo-keskustelu on vaikuttanut monin tavoin kirjan sisältöön. Ystäväni Natalia saa myös suupielet kohoamaan huumorillaan.
Laura Lindstedt haluaa kirjoittaa asioista, jotka häiritsevät häntä.
– Oli kiehtovaa pureutua hallitsemattoman pakkomielteen ohjaaman ihmisen sisimpään. Kirjoittaminen on niin työlästä puuhaa, että on mielekästä käyttää aikaansa vain sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka askarruttavat minua syvällisesti.
Hän muistuttaa, että taide auttaa löytämään uusia perspektiivejä ja ajatuksia, jotka haastavat vallitsevat mielipiteet.
– Kirjallisuus merkitsee minulle ajattelun vapautta.
uutiskirje 
