Guatemalan ja Hondurasin kaltaisten maiden maaseutuväestö ja alkuperäiskansojen jäsenet ovat lisääntyvässä määrin liikkeellä. Väkivallan uhan ohella heitä ajaa ilmastonmuutos. He siirtyvät joko maan sisällä tai naapurimaihin.
Siirtolaisuudesta tai maahanmuutosta puhuttaessa he ovat kuitenkin unohtuneet ja marginalisoituneet samalla, kun he suhteettoman paljon kärsivät ilmastonmuutoksesta.
Ilmastonmuutos on johtanut viljelymaan katoamiseen ja satojen epäluotettavuuteen, ja se taas on vähentänyt ruokaturvaa ja lisännyt taloudellista epävarmuutta. Nämä syyt ovat pakottaneet monet heistä siirtolaisiksi.
Ilmastonmuutos on johtanut viljelymaan katoamiseen ja satojen epäluotettavuuteen.
– Yleisesti ottaen suurin osa maaseudun siirtolaisista on köyhiä ihmisiä, mutta harvoin aivan kaikkein köyhimpiä, sillä köyhimmillä ei ole varaa maksaa matkustamisen merkittäviä kustannuksia, Ricardo Rapallo YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:sta kertoo.
Kun ruokaturva heikkenee, monet perheet lähettävät yhden jäsenensä toiseen maahan, jotta tämä siellä ansaitsemallaan rahalla tukisi kotimaahan jäänyttä perhettään. Siinä selitys sille, että suurin osa kansainvälisistä siirtolaisista on nuoria.
Eniten kärsivät alkuperäiskansat
Viime vuosina Keski-Amerikassa tilanne on kuitenkin alkanut muuttua. Siirtolaisiksi lähtee myös kokonaisia perheitä.
– Tämä osoittaa, että kotimaassa tarvitaan muutakin kuin taloudellista turvaa, sanoo Elizabeth Kennedy, ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin tutkija Hondurasissa. Kun olosuhteet ilmastonmuutoksen seurauksena muuttuvat epäsuotuisiksi maanviljelylle, raha ei korvaa menetystä.
– Kun puhutaan ilmastonmuutoksen seurauksista, täytyy muistaa, että historiallisista ja yhteiskunnallisista syistä ne vaikuttavat joihinkin ryhmiin enemmän kuin toisiin. Maanviljelijät ja kalastajat ovat haavoittuvimpia, ja lisäksi monia heistä on kautta historian kohdeltu kaltoin. On tärkeää ymmärtää, että kaikkein eniten muutoksista kärsivät alkuperäiskansat, Kennedy muistuttaa.
YK ei tunnusta ilmastopakolaisia
YK ei tunnusta ilmastonmuutoksen vuoksi siirtolaisiksi lähteneitä ilmastopakolaisiksi. Ilmastopakolaiset kun eivät ole joutuneet jättämään kotejaan vainon, sodan tai väkivallan vuoksi. He eivät myöskään pakene rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, poliittisten mielipiteidensä tai tiettyyn sosiaaliryhmään kuulumisen vuoksi.
Ilmastopakolaiset jäävät kansainvälisen julkisuuden katveeseen myös siksi, että useimmat heistä muuttavat vain oman maansa sisällä.
– On tärkeää korostaa, että vaikka kansainvälinen muuttoliike saa kaiken julkisuuden huomion, maiden sisäinen muuttoliike on paljon suurempaa, Rapallo sanoo.
YK on arvioinut, että vuonna 2015 siirtolaisina maasta toiseen matkasi noin 240 miljoonaa ihmistä. Jo vuonna 2009 maiden sisäisiä siirtolaisia arvioitiin olevan 740 miljoonaa.
– Jos haluamme antaa ihmisille vaihtoehtoja ja vaikuttaa muuttoliikkeisiin, meidän pitäisi paneutua siirtolaisuuden juurisyihin. Oikeus lähteä siirtolaiseksi vaatii rinnalleen myös oikeuden olla lähtemättä. Siirtolaisuuden pitäisi olla mahdollisuus, mutta ei ainoa mahdollisuus tavoitella parempaa elämää tai joskus jopa selvitä hengissä, Rapallo toteaa.
uutiskirje 
