Kalateollisuudessa kautta maailman työskentelee noin 120 miljoonaa ihmistä, ja heistä 47 prosenttia on naisia. Niin suurissa kuin pienissäkin kalateollisuuden yrityksissä naiset ovat enemmistönä. Silti naiset ovat lähes näkymättömiä yhtä lailla liiketoimintasuunnitelmissa kuin merien suojelussakin.
Kalateollisuuden naiset ovat suurelta osin sesonkiluonteisissa, niukasti ammattitaitoa vaativissa ja heikosti palkatuissa töissä. Heillä ei ole työturvallisuutta, työterveydenhoitoa tai oikeutta järjestäytyä ammatillisesti. Palkkaa naiset saavat noin 64 prosenttia miesten palkasta samasta työstä.
Naiset ovat myös syrjässä päätöksenteosta. Thaimaan kalanviljelylaitosten toimintaa tutkittaessa kävi ilmi, että miehet tekivät yksin 41 prosenttia päätöksistä, jotka koskivat laitosten perustamista ja rekisteröimistä, kalojen ruokintaa ja hätätilanteisiin reagoimista.
Naiset ovat myös syrjässä päätöksenteosta.
Kun merien tila huononee ja ilmastonmuutos etenee, naisten mahdollisuudet saavuttaa turvallinen, vakaa toimeentulo heikkenevät entisestään. Se puolestaan kasvattaa sukupuolten välisen epätasa-arvon kuilua.
Naisia ei kuunnella
Edes merien suojelijat eivät saa puhtaita papereita.
– On ollut vaikeaa saada ääneni kuuluville. Menen konferenssiin ja yritän puhua vakavista asioista, mutta muut osanottajat eivät kuuntele. Olen nähnyt, miten naiset jättävät ympäristönsuojeluliikkeen tai akateemisen maailman, koska ovat vähemmistönä alallaan ja saavat osakseen ylenkatsetta sukupuolensa vuoksi, Farah Obaidullah sanoo.
Obaidullah on perustanut Women4Oceans-järjestön, joka pyrkii kohentamaan merien tilaa tuomalla toimintaan lisää naisia.
– Meriä ei saada terveiksi, ellei saavuteta sukupuolten tasa-arvoa.
– On ensiarvoisen tärkeää saada kuuluville erilaisia ääniä, erilaisista taustoista ja eri sukupuolilta, jos aiomme saada ihmiskunnan terveemmälle kurssille. Me tarvitsemme roolimalleja eri maista ja eri kulttuureista, jos haluamme saada ihmiset motivoitumaan ja toimimaan merien puolesta, Obaidullah sanoo.
– On paljon naisia, jotka taistelevat merien puolesta, mutta julkisuudessa heitä ei näy, Obaidullah valittaa.
Esimerkiksi Seychelleillä useat organisaatiot ovat ottaneet naiset ja nuoret ponnistelujensa keskiöön. Yksi sellainen organisaatio on SOCOMEP, naisten pyörittämä kalanviljelylaitosten laatua ja määrää valvova yritys.
Keniassa taas naiset edistävät luonnonsuojelukoulutusta Mikoko Pamoja -projektissa, joka tähtää mangrovemetsien suojeluun ja ennallistamiseen. Projekti tuottaa ekoturismia, parempaa terveydenhoitoa ja koulutusta, mutta myös tuloja.
lehti 