Gioachino Rossinin (1792–1868) Sevillan parturin alkusoitto alkaa seesteisellä johdannolla jousten säestäessä näppäillen kaihoisaa viulusooloa, kunnes riehaantuu jousien sykkeeseen ja viulusoolon levottomaan katkelmallisuuteen. Jo alkusoitto kiihdyttävine crescendoineen vie Rossinin musiikin huumaan.
Onpa erikoinen ratkaisu sijoittaa orkesteri lavalle, ehdin jo ajatella, kunnes huomaan koko orkesterin olevan visusti montussaan.
Oopperan ohjaaja Kari Heiskanen vetää nenästä yleisöä mainiolla tavalla jättämättä edes alkusoittoa rauhaan. Lavalla ”soittavatkin” frakkeihin pukeutuneet kuorolaiset, villiintyen hurjaan menoon slapstick-komiikan parhaita perinteitä noudattaen. Montussa kapellimestari päästää Oopperajuhlaorkesterin soiton riemuun ja aplodit raikuvat.
Rossinin kerrotaan tokaisseen: ”Antakaa minulle pyykkiluettelo, niin sävellän sen.” Anekdootti kertoo siitä, kuinka vaivatonta säveltäminen hänelle oli. Tokaisu kielii myös Rossinin viehtymyksestä vikkeliin, samalla sävelellä toistuviin luetteloaarioihin, joissa solistit pääsevät esittelemään taituruuttaan.
Mikään laiska mies karkauspäivänä 1792 syntynyt Rossini ei ollut. Reilussa kahdessakymmenessä vuodessa hän sävelsi peräti kolmekymmentäyhdeksän oopperaa, parhaimmillaan kolmen oopperan vuosivauhtia. Oopperoita syntyi kuin Leif Segerstamilta sinfonioita. Rossinin oopperoista vain muutamat ovat saavuttaneet klassikkoaseman ja suuren yleisön suosion, eritoten viehkeä koominen ooppera Sevillan parturi, kolmessa viikossa sävelletty mestariteos.
Simppeli tarina, kekseliäs musiikki
Sinänsä simppelissä tarinassa kreivi Almaviva rakastuu viehkoon orpotyttö Rosinaan saaden vastakaikua, lähes vankina elävältä neitokaiselta. Ja kuten komediassa tapana on, rakastavaiset saavat toisensa sen seuraavanlaisten väärinkäsitysten, juonitteluiden, naamioitumisten ja ties millaisten kohelluksen jälkeen. Tämä kaiken Rossini on pukenut humoristisella, tavattoman kekseliäällä musiikilla.
Konservatiivisen aikalaisyleisön kovin meluisana pitämä säveltäjä hellii kuulijoita lähes loisteliailla pitkillä crescendoilla, musiikin voimistumisella. Hän saikin lisänimen ”Signor crescendo”. Sevillan parturin musiikki on kaunista ja tasapainoista viehkeine melodioineen, ripeine rytmeineen ja erittäin taidokkaine yhtyekohtauksineen. Jotain Sevillan parturista kertoo sekin, että itse Giuseppe Verdi kehaisi sen olevan koomisista oopperoista kaikkein kaunein.
Eikä lopulta kauneutta kaihda ohjaaja Kari Heiskasen riehakas, monitulkintainen, hetkittäin burleskiksi yltyvä täysin hallittu tulkintakaan. Sevillan parturin libretto antaa luvan niin oopperataidetta kuin kaupallisuuttakin, ellei peräti kapitalismia parodioivaan farssiin. Ennakkoon Heiskanen valisti luokittelevansa työryhmänsä kanssa esityksen ”hömpäksi” antaakseen itselleen ja ensemblelle vapauden tehdä oopperalavalla mitä lystäävät. Kaiken överiksi menevän, hauskan kohelluksen taustalla piilee tarinan traagisuus: maskuliininen ylivalta, hyväksikäyttö ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus. He, keillä on valtaa ja rahaa, saavat haluamansa, sillä kaikki on kaupan, rakkauskin. Henkilöohjaus, esityksen rytmi ja ajoitukset toimivat pilkuntarkasti.
Kapellimestari Frédéric Chaslininin tanakassa otteessa erinomainen Oopperajuhlaorkesteri hehkuttaa Rossinin musiikkia sen vaatimalla viehkeydellä ja voimalla.
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on jälleen hyvässä, puhdassointisessa iskussa, osoittautuvatpa kuorolaiset verrattomiksi näyttelijöiksikin koheltaessaan lavalla kuin viimeistä päivää.
Testosteronia tihkuva Figaro
Rossinin musiikki vaatii todellista, briljanttia solistista taituruutta, josta koko taitava laulajakaarti selviää erinomaisesti.
Ville Rusanen röyhkeänä ja liukaskielisenä, testosteronia tihkuvana Figarona on kerrassaan upea. ”Kaikkien multitalenttien ja start-up-yrittäjien äidiksi”, Heiskasen nimeämä Rusanen kauppasi parturintaitojaan ja muuta osaamistaan aivan ilmiömäisesti kuuluisassa luetteloaariassa (Largo al factotum della citta), ja yleisö villiintyi. Koko vaativasta roolistaan hän suoriutui erinomaisesti.
Rusasen etenemistä hänen oopperaurallaan on hienoa seurata. Sevillan parturissa hän ottaa lavan haltuunsa suvereenisti ja kaikesta päättäen nauttii niin laulamisesta kuin sulavasta, seksiä ja itsevarmuutta tihkuvasta näyttelemisestä.
Hyvin, hitaat cantilena-osuudet, kuviolaulun ja korkeatkin äänet suvereenisti halliten laulaa myös kaunisääninen tenori Alexey Tatarintsev kreivin roolissa.
Basso Rafaele Raffio ovelan tohtori Bartolonan roolissa laulaa niin kauniisti, että välistä on vaikea hahmottaa hänet ilkeäksi juonittelijaksi.
Vallan ja pahuuden kuvaus
Rusasen ohella esityksen kirkkain tähti on upeasti laulava, vibratot vaivattomasti hallitseva, aistillinen mezzosopraano Laura Verrecchio. Lavakarismallaan valloittava Verrecchio osoittautuu myös mainioksi, ilmeikkääksi komedienneksi.
Shavleg Armasi hölmönä Basiliona on kuin Einstein, joka näyttää juoruaariallaan, mihin valeuutiset johtavat.
Kaunisääninen Päivi Pylvänäinen tekee hienon debyytin turhautuneena palvelija Bertana. Pylvänäinen näyttelee vakuuttavasti ja hänen aariansa soi mitä kauneimmin.
Antti Mattilan yksinkertainen, mutta toimiva, värikylläinen lavastus toimii hyvin tapahtumien vyöryssä.
Teemu Muurimäen upea puvustus vangitsee katseen. Kiinnostavaa Muurimäen taidokkaassa, karnevalistisessa puvustuksessa on epäyhtenäisyys epookista moderniin, jopa futuristisiin vetimiin. Puvut korostavat kunkin solistin karaktääriä, mutta kaikki tyylikkään puvustuksen antamat vihjeet eivät oikein auenneet ja hyvä niin. Onpa taide mitä tahansa, on hienoa, jos se haastaa katsojan ja kuulijan pohtimaan merkityksiä.
”Voi hyvänen aika, kaikkiallahan pitää voida nauraa!”, Kari Heiskanen toteaa käsiohjelman haastattelussa. Ja onhan hänen ohjaamansa Sevillan parturi hauska, mutta se on myös ajatuksia herättävä vallan ja pahuuden kuvaus.
Gioachino Rossinin ooppera Sevillan parturi Savonlinnan oopperajuhlilla.
Kapellimestari: Frédéric Chaslin, Ohjaaja: Kari Heiskanen, Ohjaajan koreografinen assistentti: Noora Nenonen
Lavastussuunnittelija: Antti Mattila, Pukusuunnittelija: Teemu Muurimäki, Valaistussuunnittelija: William Iles, Kuoromestari: Matti Hyökki
Rooleissa mm: Alexey Tatarintsev (Kreivi Almaviva), Raffaele Raffio (Tohtori Bartolo), Laura Verrecchia (Rosina), Ville Rusanen (Figaro), Joonas Asikainen (Fiorello), Päivi Pylvänäinen (Berta), Shavleg Armasi (Basilio), Roman Chervinko (Upseeri), Savonlinnan Oopperajuhlakuoro, Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri.
Esitykset: 4.7. (ensi-ilta), 6.7., 9.7., 13.7., 23.7. & 25.7.2019 klo 19
uutiskirje 
